Jos matkalla olo on kaikki, on perille olo pettymys

Aikoinaan koppasin Floridassa yhden Helvetin Enkelien kerhotilan seinältä sloganin, joka vapaasti suomennettuna on tämänpäiväisen blogini otsikko. Pidän siitä kovasti, sillä siinä on minulle myös syvä hengellinen viesti ajan tuolta puolen.

Illalla ja yön jälkeen vähän aamullakin pakkasin osa-auto Smarttiini pienen, punaisen teltan, yhtä punaisen kierrätysmateriaalista tehdyn Fjällräven makuupussin, Marlboro uniasuni, kaikkea muuta pientä matkalla tarvittavaa sekä kuuden päivän lääkkeet. Yhteensä vitamiineineen 78 kappaletta. Aika määrä siis. Kun nuorena elvisteltiin otettujen ryyppyjen ja kaadettujen naisten määrillä, on tämän päivän kehumisen aiheet sairauksien ja lääkkeiden määrissä.

Näillä eväillä lähdin kovastikin odottamaani tapaamiseen, jossa viiden hengen joukossa olen 72 ikävuoteni kanssa toiseksi nuorin. Lääkkeissä pärjäsin vähän paremmin. Niinpä lähdin taipaleelle suuntana Hankasalmen Revontuli-hotelli. Toki on se paljon muutakin golfkenttineen. Laitoin gps-karttapalvelun päälle ja varasin 280 kilometrin matkaan aikaa 4 tuntia 10 minuuttia. Poimin pikkuteitä sieltä täältä ja harhailin suuntana määränpää, kunnes ohjelma ilmoitti, että jos et nyt palaa suorimmalle ja nopeimmmalle reitille, et ole ajoissa perille. Sysmän seudulla otin moottoritien haltuun ja olin perillä 3 minuuttia, etuajassa ✌️.

Oli todella mukava tapaaminen aitojen vanhan liiton miesten ja ystävien kanssa. Muisteltiin menneitä ja erityisesti Hannusen Seppoa, joka vuosi sitten siirtyi jonnekin, josta en tiedä muuta kuin, että sieltä ei ketään tavoita ajankaan kanssa. Syötiin ja juotiin muun muassa alkoholittomat oluet. Tai niin piti olla. Kun olin juomani juonut, kysyin tarjoilijalta oliko tämä varmasti Heinekenin 0-prosenttista? Johon hän, että kyllä, mutta voi vielä tarkistaa asian. Sitten hän palasi anteeksipyyntöjen kera, että oli ottanut juomat väärästä rivistä. 

Selitin, että olen alkoholisti ja ollut juomatta yli 40 vuotta, joten kyse ei ole nipottamisesta. Tuntui ymmärtävän asian ja toi talon piikkiin vielä aidot alkoholittomat oluetkin. Mielessäni ajattelin, että en ole juonut makuastiani, sillä huomasin eron ensi kulaksesta. Ja nyt en ole ollut enää yli 40 vuotta raittiina, vaan vain yhden yön 😂. 

Olin päättänyt yöpyä Jyväskylässä ja osallistua launtaina Katulähetysliiton vuosikokoukseen. Matkalla pohdin minne menisin Smarteineni ja telttoineni. Valitsin Leponiemen, pienen vaatimattoman mökin Tuomiojärven rannalla. Siellä olen viettänyt monet ikimuistoiset hetket saunan löylyissä muun muassa Nykäsen Matin kanssa. Paikka kuitenkin ammotti tyhjyyttään ovet lukittuina, joten pystytin telttani terassille. Auringon noustessa pulahdin aamu-uinnille ja veteen lämmittelemään, sillä lämpömittari näytti 7 astetta. 

Paljon ovat retkeilypuitteet reippaasti yli 100 000 euron Päiviksen ja minun Matkakodista muuttuneet, muuta mukavaa on tämäkin. Illalla yötä vasten lämpimässä pussissani Nukku-Matin kolkutellessa silmäkulmassa ajattelin kaveriani, joka sanoi, että "ota nyt hyvä mies ikäsi huomioon, ei sinun iässä enää voi teltassa nukkua".