Somemaailmani

Sosiaalisella medialla tarkoitetaan internetin uusia palveluita ja sovelluksia, joissa yhdistyy käyttäjien välinen kommunikaatio ja oma sisällöntuotanto. Sille ei ole vakiintunutta määritelmää, vaikka itse käyttö on yleistynyt nopeasti muun muassa kansalaismediassa. Toiminta tuottaa lisää sosiaalisuutta, verkottumista ja yhteisöllisyyttä.

Vaikka some tarkoittaneekin, että mukana on enemmän kuin kaksi henkilöä, itse ajattelen sen olevan lähes kaikkea mitä teen netin välityksellä toisen tai toisten kanssa. Samaan nippuun laitan tammipelin naapurikaupunkiin, shakkiottelun Kiinan Pekingiin ja osaomistuskoira Niilon hiipuneen fanikerhon ympäri maailmaa.

 

Somemaailmassani kasvatan sikoja ja sillkiästoukkia sekä poimin sieniä Laosin rajalla, iloitsen Mingin ja Kallen monista koirista ja elämästä Chiang Raissa sekä Rofan Harrikkamatkasta entisellä pyörälläni, kun kuljin virtuaalisesti viikkotolkulla pitkin Thaimaata mukana videoiden välityksellä.

Aivan oma maailmansa onkin Facebook ja siihen kiinteästi liittyvä viestintäsovellus Messenger. Siellä elämme muun muasssa viime talvena Pattayan Jomtienin kaupunginosassa pelaamiamme petankkipelejä uudelleen. Ehkä eniten ylläpitämistä ryhmistäni eloa on Jomtien Pattaya Beach ryhmässä, lähes 3000 jäsenen voimin. Oma lukunsa ovat pienet kotikyläni ja Elämän tähden ryhmät, joita osaltani pidän elävinä sekä tietenkin omat Facesivuni.

Kun olin nuori, ainut puhelin oli lankapuhelin, joita ei ollut lähellekään joka talossa. Tänään on toisin ja monessa taskussa tai käsilaukussa kulkee kämmenenkokoinen älylaite, joissa puhelin on vain yksi ominaisuus. Usein se ei ole edes tärkein. En tiedä sitäkään mitä kaikkea nuoret nykyisin laitteillaan tekevät. Tai onko miesten tai naisten somekäyttäytyminen keskenäään samansuuntaistakaan.

Nykyisin on myös elävän kuvan mahdollisuus, jonka avulla voi päästä vaikka köyhän afrikkalaisperheen savimajaan tutustumaan arkeen monin tavoin. Varsinkin Niilo-koiran epäviralliset fanisivut olivat oiva tapa tutustua pallon toisella laidalla asuviin nuoriin, usein lapsiin, jotka pitivät koirista paljon. Nykyisin minulla ei ole juuri käytettävissä Niilosta uusia kuvia eikä tarinoitakaan.

Sen sijaan jaan elämääni kirjoituksin, sanoin, valokuvin ja välillä videoidenkin muodossa, Joten sosiaalinen media on omalla tavallaan todella pienentänyt maailmaani. Itselläni on Facebookissa lähes 4000 kaveria, joista suurinta osaa en ole, enkä tule näkemään koskaan fyysisesti silmieni edessä. Mutta poikkeuksetta jokainen heistä vastaa, jos ja kun laitan viestin. Mihin se siitä jatkuu, on meistä molemmista kiinni. En esimerkiksi koskaan olisi mennyt Filippiineille ainakaan niihin paikkoihin, joihin somepolkuni minut johdattivat. Ne ovat olleet parhaita matkojani iloissa ja suruissa.