Sanna Marin

Joskus joku asia jää pyörimään mieleeni enkä pääse siitä eroon kuin kirjoittamalla, jos silloinkaan. Nyt tämän sai aikaan pääministerimme Sanna Marin, joka on kohta 37-vuotiaana uransa huipulla. Suomessa hänellä ei ole politiikassa muuta uutta tavoiteltavaa kuin presidenttimme Sauli Niinistön tehtävät ja jakkara. Arvostin ja arvostan Sannaa paljon myös siksi, että hänellä on rohkeutta kulkea omia polkuja. Suuren puolueen puheenjohtaja ja valtakuntamme pääministeri on paljon vartija, mutta hänellä on myös perhe.

Ehkä olen väärien valintojen asiantuntija, jolla on vain kohtuullisen pitkän elämän aikana kerättyjä kokemuksia. Niitä kartutin, kun vein Tallinnan vankilaan suomenkielisiä kirjoja ja tapasin juuri uudistetun vankilan johdon. Johtaja oli skinin näköinen nuori mies ja apulaisjohtaja pääministeriämme huomattavastikin nuorempi, kuvankaunis nainen. He sanoivat minulle: "Meillä päätettiin nuorentaa kerralla koko johto. Mutta vanhat ovat mukana ja he ottavat meidät kiinni, kun juoksemme väärään suuntaan."

Juuri vanhan miehen kokemuksella olen vahvasti sitä mieltä, että joiltakin osin Sanna Marin juoksee väärään suuntaan. Mutta hän saa nyt niin paljon suitsutusta, että kiinniottajaa tai edes jarrumiestä ei hevin löydy. Ja voinhan olla tässäkin väärässä eikä ole tarvettakaan. 

En lainkaan epäile Sannan kyvykkyyttä poliitikkona, sillä ilman eväitä ei hänen asemaansa saavuteta. Minä ajattelen muita asioita, vaikka ne eivät minulle kuulukaan. Murehdin pienen lapsen äitiä ja pitkästä suhteesta huolimatta varsin tuoretta aviovaimoa. Ehkä olen arvoineni mennyttä aikaa, mutta jos oma puolisoni bilettäisi ja pitäisi hauskaa istumalla vieraiden miesten syleissä, kaulailemalla ja tanssimalla intiimisti varsin tuhdissa humalassa, minun istuessa kotona lapsemme kanssa, se tuntuisi pahalta ja väärältäkin. Samoin ajattelisin, jos odottaisin äitiä "yojuoksulta" kotiin 4-vuotiaana. Minun on helppo ymmärtää, mutta vaikea hyväksyä sellaista pääministerin hauskanpitoa ilman puolisoa, joka ei kestä päivänvaloa tai julkisuutta. 

Ole mukava ihmisille, kun olet matkalla ylös, sillä he tulevat uudelleen vastaan, kun olet matkalla alas. Moni haluaa olla pääministerin kaveri, mutta aivan yhtä helppoa ei ole käsittää miksi pääministeri haluaa sanoa ystävikseen pintaliitojulkisuuden avulla eläviä ihmisiä. Toki jokaisella on oikeus valita seuransa. Ehkä siihen vaikuttaa, jos keski-ikää lähestyvä ei osaa olla itsensä ikäinen. Vaikka on iältään aikuinen, se ei vielä tarkoita, että olisi hyvä äiti, isä tai puoliso.

Sanna Marinilla ei ole tällä hetkellä alkoholiongelmaa, mutta hän on kuilun reunalla, että hänellä on ongelmia alkoholin kanssa. Vaikka en aio olla kenellekään pikku kotipsykologi, olen paljon pohtinut mikä merkitys on, jos kodissa on aikuisen naisen ja miehen, hyvät äidin ja isän mallit. Näin ei Marinilla ole ollut, vaan hän kasvoi sateenkaariperheessä. Silläkin on merkityksensä, että Sannan isä oli alkoholisti. Vaikka ketään ei liene tarkoitettu menneisyytensä vangiksi, vaan menneisyys on voimavara, sen löytäminen ja käsittäminen on joskus liian monimutkaista sekä vaikeaa.

Mutta minä fanitan Sanna Marinia, sillä hän on monin tavoin raikas ja uusi tuuli suomalaisessa politiikassa. Hänen tekemisiään arvostetaan ulkomaita myöten. Tiedän hänen perhe-elämästä vain vähän eikä ehkä olisi pitänyt kirjoittaa tätäkään. Kirjoitin kuitenkin, sillä elettyä elämää on itselläni tuplaten. Samoin on juotuja juomiakin. Toivon, että puoliso, äiti tai isä ylipäätään bilettämisen lomassa tai sijaan pysähtyy katsomaan hiljaa perhettään, ehkä yön hiljaisuudessa heidän nukkuessaan. Sekä miettii ja kysyy mitä tahdon itselläni olevan, kun eräänä päivänä olen vanha ja elämäni ehtoossa.