Menneen ja tulevan talven lumia

Eilen kirjoitin, että olen luvannut kirjoittaa lumihiutaleista joskus. Vaikka yksi huvittavimmista sanalaskujen väännöksistä on "älä tee sitä tänään, jonka voit siirtää huomenna ylihuomiseksi tai teettää toisella", kirjoitan tänään lumesta, joksi kokaiiniakin joskus kutsutaan.

Mutta nyt en kirjoita huumeista, vaan kosteudesta, joka saa alkunsa maan pinnalla ja kohoaa ilman mukana korkeuksiin. Aikansa kiivettyään, se muodostuu vesipisaroiksi. Jos yläilmoissa on pakkasta, ehkä yli -10 °, se tiivistyy myös jääksi ja lumeksi. Viimein painoa on niin paljon, että tämä kaikki aloittaa paluumatkansa maan pinnalle lumihiutaleina tai vesipisaroina. 

"Lumihiutaleita hiljalleen, sataa maahan lumivalkoiseen, syksyn keltalehdet peittäen, heittäen pois.

Istun yksinäni mietteissäin, kera muistojeni tänne jäin, kesää kaunehinta unhoittaa konsaan en vois."

Aivan oma lukunsa on talven lumivaippa, joka peittää alleen Suomen luonnon. Ja kuinka nietokset joka kevät häviävät taistelunsa auringolle sen sulattaessa kaiken. Vihreys valtaa Jokilaakson ja kaikki alkaa alusta. 

Vasta eloni Thaimaassa on opettanut ymmärtämään kuinka ihmeellinen asia lumi on. Kun joskus olen näyttänyt Aasiassa talvista kuvaa Merikonttikodista, on pian ympärillä joukko ihmettelemässä. Joku myös sanoo elämänsä suureksi haaveeksi nähdä joskus lunta.

Lumihiutaleen synty on merkillinen luonnon näytelmä. Kosteuden matka ylös pilvien tuolle puolen ja takaisin vitivalkoisina, kuusisakaraisina lumihiutaleina on ainutlaatuista, sillä jokainen niistä on erilainen. Kuinka joskus lapsena odotinkaan maata valkoiseksi jouluaattoaamuna. Eikö lunta tulekaan? Kuinka joulupukki voi ilman sitä kulkea? Lumilinnat, lumiukot, lumisodat, kelkkamäet, hiihdot ja monen talven riemut ovat kiinni lumihiutaleista.

Yhä silloin tällöin pysähdyn katsomaan taivaalle kosteuden paluuta nuoskalumena, jolloin hiutaleet ovat isoja ja painavimmillaan. Kun niiden määrää yritän laskea ja etsiä kahta samanlaista sekä ajattelen kuinka ne syntyvät, on se kaikki minulle ihmeellistä. Siinä on jotain hyvin kaunista ja iätöntä sekä tuulahdus kaikesta ihmistä suuremmasta mitä en ymmärrä.