Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 18. elokuuta 2022

Elämäni alkoholin kanssa

En varmasti ollut paljon toisella kymmenellä, kun vuonna 1952 lanseeratun Gin Long drink juoman rinnalla, kotiini kulki isän juomana Brandy Long drink. Melkein kuin Pommac-limsa. Muistan faijan antaneen minun juoda pullostaan kerran muutaman sentin verran. Mutta sekin laittoi pääni huimaamaan ja pyysin lisää. Ei antanut.

Seuraavan kerran saatoin juoda alkoholia 14-vuotiaana, kun olimme Amer-Tupakan johtaja Savolan kotona hänen tyttärensä Maaritin järjestämissä kotihipoissa vanhempien poissaollessa. Hienoja juomia, whiskyä ja konjakkia oli baarikaappi pullollaan. Luulen, että se oli noin jouluna, sillä silloin soi juuri ilmestynyt Beatlesin kappale Rock and Roll Music. Joka tapauksessa se oli ensimmäisiä kertoja jolloin olin päihtynyt tai humalassa.

Alkoholi tuli samoihin aikoihin muutenkin tutuksi ja lähes joka viikonloppu suvien seuralaiseksi. Meitä oli noin kymmenen nuoren porukka, jota sanottiin Linjan jengiksi, sillä kesäiltaisin vietimme aikaa Amerin tupakkatehdasta vastapäätä olevan sähkölinjan alla. Yhdessäoloon kuuluivat päihteet, joita ei haettu Keravan eikä minkään muunkaan kaupungin Alkosta, vaan pimeän pullon myyjiltä. Melkein aina ostimme puoli litraa Pöytäviinaa jonkun kaverin kanssa puoliksi. 

Kun täytin 18, kuvioihin tulivat myös ravintolat ja keskiolutbaarit. Niihinkin muistoihin liittyy musiikki, muun muassa Mikko Alatalon hieno biisi  Rapalperitango,  jonka harva muistaa tai edes tietää. 

Pontikkaakin opin keittämään. Monesti työttömyyskorvausten maksupäivänä nurkkaan laitettiin "poika pihisemään". Usein se oli niin sanottua kolmen päivän pikakiljua, josta jo parin vuorokauden käymisen jälkeen pystyi keittämään pontikkaa. Jos 20 litran saavillinen oli valmistumassa seinänaapurini Pekan asunnossa, oli hän lähes aina ehtinyt juomaan siitä suuren osan ennen keittopuuhia 🤣.

Alkoholi oli 10-15 vuoden ajan ensin vapaa-ajan ja myöhemmin yksi koko elämäni tärkeimmistä sisällöistä. Kun en enää viihtynyt töissä, oli rahapäivän sisältö fillarilla viinakauppaan. Sieltä Gin Lemonia ja Gambinaa, sitten Perä-Hyrylän T-kaupasta tai Elannosta pari kassillista keskiolutta ja toiseen hihaan "nötköt" lihasäilyke- ja toiseen Jalostajan hernekeittopurkki.

Kun neljäkymmentä vuotta sitten lopetin alkoholinkäytön, jäi minulla silti siihen napanuora. Monet ikäiseni valmistuivat ammattiin, mutta minut vei mukanaan viina. Lopettaessani juomisen en tiennyt mistään muusta työksi asti kuin päihteistä. Ajattelin, että jos sillä kokemuksella voisin aukoa joillekin ovia toisenlaiseen elämään, yksikään ryyppy ei olisi ollut turha.

Alkoholi on säilynyt aina jossakin muodossa oleellisena osana elämääni. Vaikka en koe kärsineeni isäni viikonloppupulloista, purskahdin kerran Sininauhaliiton joulujuhlissa hillittömään itkuun, kun en muistanut lapsuuteni kodista yhtään raitista joulua. Joku mielen asiantuntija kai sanoisi, että haavat olivat syvällä. 

Juomaton yhteys alkoholiin ja sen myötä päihdetyö sopi minulle parhaiten. Mutta päästä entisestä eroon, vaatii joskus aika tavalla töitä itsensä kanssa. Kokonaisvaltainen elämä alkoholin kanssa vie mielen, miehen ja yhä useammin naisenkin. Kirjailija Jorma Ojaharju sanoi kerran osuvasti: "Ensin mies ottaa ryypyn, sitten ryyppy ottaa miehen ja lopuksi ryyppy ottaan ryypyn". Juomisesta on tullut itsetarkoitus. Mutta päästäkseen uudelle tielle, ei tarvitse tietää mitä elämältä haluaa. Riittää, kun tulee vakuuttuneeksi mitä ei halua. 

Ei kommentteja: