Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 26. heinäkuuta 2022

Viinaa, seksiä ja huumeita

Kun lopetin reipas kymmenen vuotta sitten päihdetyön, olen sen jälkeen vain harvoin ottanut aiheeseen kantaa. Seksin myymisestä tai ostamisesta en ole sanonut juuri koskaan sitäkään vähää.

Jotenkin maljani valui nyt yli, kun luin, että aloite huumeiden käyttöhuoneista on saanut kasaan tarvittavat 50 000 nimeä ja asia etenee eduskunnan käsiteltäväksi. Se sinällään ei minua hämmennä, vaan sen tekee logiikka, jolla ylipäätään käsittelemme viinaa, seksiä ja huumeita.

Aloitetaan viinasta. Ei aikaakaan, kun kansanedustajamme Kimmo Kiljusen vaimon 34-vuotiaalle pojalle ei myyty juomia Alkossa. Koska ainut henkilöllisyystodistus oli passin valokuva älylaitteessa. Pitää olla paperinen versio, sanoi myyjä. Mukana ollut Kiljunen tästä hiiltyi todeten, että okei, hän ostaa juomat. Johon myyjä, että et muuten osta, sillä on syytä epäillä juomien menevän alaikäiselle. Juomat jäivät saamatta. 

Toinen kummallisuus on, että 16-vuotias voi myydä alkoholijuomia täysi-ikäisen valvonnassa. Aikoinaan maassamme käytettiin alkoholin sijaan myös korvikeaineita. Käyttäjiä sanottiin tenu- ja puliukoiksi, harvemmin tenuakoiksi, vaikka heitäkin oli. Kukaan ei puhunut denaroidun alkoholin tai pulituurin sijaan heille tarjottavasta valtion viinasta. Linjassa se kuitenkin olisi ollut laittomien huumeiden käyttöhuoneiden kanssa. 

On monia syitä perustella käyttöhuoneita, joista yksi on likaisten neulojen välityksellä tarttuvat taudit. Niiden kautta löytyy yhteys myös seksipalveluihin, joiden myyminen tai ostaminen ei sinällään ole Suomessa rikos. Jos joku niitä välittää, se on rikos. Rakkauden välikäsiä sanotaan sutenööreiksikin. Monessa maassa seksipalveluihin suhtaudutaan eri tavalla. On kyseessä nainen, mies tai vaikka ladyboy, palveluiden myymisestä vastaa monesti baari, ilotalo, joku muu välittäjä tai vastaava, jotka kaikki hyvin hoidettuina edellyttävät muun muassa säännöllisiä terveystarkastuksia.

Suomen tyttökaupasta ehkä puolet on muualta tulevia, joiden terveydentilasta ei vastaa kukaan. Ukrainalaisten ja thaimaalaisten marjanpoimijoidenkin sairauksista ja muusta voinnista huolehditaan paremmin.

En vastusta käyttöhuoneita, joskaan en näe niissä oikeastaan kuin yhden hyvän puolen. Läsnä on aina työntekijä, joka tarjoaa jokaiselle luontevan ja aidosti kynnyksettömän mahdollisuuden löytää elämälle jotain muutakin kuin huumemaailma. 

Kun meillä oli korvikeaineiden käyttäjiä, he saattoivat maata kaduilla päivätolkulla omissa ulosteissaan. He eivät kehdanneet mennä edes yleisiin käymälätiloihin, sillä jälkeen jäänyt haju oli todella luotaan työntävä. Monen silmissä heillä ei ollut ihmisarvoa lainkaan. Näin on nykyäänkin esimerkiksi kerjäläisen laita. 

Mutta toisin on suonen sisäisiä huumeita käyttävien narkomaanien ja sekakäyttäjien kohdalla. Nyt on tärkeää saada yhteiskunnan kustantamat paikat laittomien huumeiden käytölle sekä asetus, joka runnoo lainkin alleen. Mukana tässä on työtäni jatkamaan Sininauhasäätiöön tullut toimitusjohtaja. Minulle se sopii, joskaan en ymmärrä enää kristillisen toimijan logiikkaa. Ehkä eettisyys ja moraalikin on joltakin osin toisin kuin aikanani.

Ei kommentteja: