Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 25. heinäkuuta 2022

Ei näkynyt Jaakkoa kivensä kanssa Jokilaaksossa

Vanhan uskomuksen mukaan Jaakko heittää kylmän kiven veteen 25. heinäkuuta. Kiven heittämisen taustalla on Pyhän Jaakobin pyhiinvaellukseen liittyvä symbolinen merkitys; kivi on syntitaakka, joka heitetään pois synneistä vapautumisen merkiksi. Ehkä ajattelin sitä, kun kävelin aamulla kaikille kolmelle Jokilaakson uimapaikalle.

Kristinuskolla onkin yllättävän suuri merkitys edelleen arjen ja juhlan asioissa, joita ei tule aina ajateltua. Hautajaiset, vihkimiset, rippikoulut, lasten kastamiset, joulut, pääsiäiset, juhannukset, helatorstait, helluntait ja monet muut ovat siitä hyviä esimerkkejä.

Kun kuljen ja nautin elämästä luonnon keskellä on helppo käsittää, että on se syntynyt sattumalta tai luotuna, en ole sitä tehnyt. Yksityisellä, Elämän tähden ry:n luonnonsuojelualueella asia on osin toisin, eikä moni vastaava ole niin ihmisen luoma tai ainakaan muokkaama kuin Jokilaakso.

Kiviään Jaakko voisi heitellä täällä moneen veteen, joista Tuusulanjoki on yksi. Sen varrella on eräs kolmesta uimapaikoistamme. Ainutlaatuinenkin, sillä koskaan en ole nähnyt Soiniityntien sillanpielessä sinilevää. Joessa voivat uida myös eläimet poliisikoiria myöten, jotka sitä harrastavatkin kesäkuumalla virkatehtäviensä lomassa. 

Toinen rantamme on Jokilammissa, jotka ovat noin 20 vuotta sitten ihmisten tekemiä. Niiden läpi virtaa Tuusulanjärven vesi matkallaan Vantaanjokeen ja sitä myöten mereen. Laiturimme on aivan luonnonsuojelualueemme keskellä, eikä sinne saisi edes mennä nykyisin lintujen pesimäaikaan.

Kolmes virkistäytymisen keidas on Merikonttikodin vieressä pienessä Purolammessa. Se saa vetensä Maljapurosta, jonka vesi on lähtöisin läheisiltä kallioilta, soilta sekä Lemminkäisen- ja Kuninkaanlähteiltä. En kylläkään tiedä onko niitä enää olemassakaan. Perimätieto kertoo, että vesi oli aikoinaan hyvin kirkasta ja juomakelpoista, jota metsästäjät, samoilijat sekä marjastajat ammensivat maljoihinsa. 

Vesi kaikissa kolmessa rannassa oli kuuden aikaan aamu-uinnillani reippaasti yli 20°. Seuranani olivat vain omat ajatukset muistoineen ja tulevaisuuden unelmineen sekä ainutlaatuinen luonto. Sen hiljaisuuden rikkoi joutsenpariskunnan perheriita tai ainakin kovaääninen keskustelu ehkä lastenkasvatuksen linjoista. 

Ei kommentteja: