Jokilaakson luonnonsuojelualueen säätäjät

Eilen meni monen öttiäisen ja muun luonnossa asuvan elämä sekaisin. Ehkä joidenkin lintujenkin. Sillä keskellä luontoa, Jokilaakson pihan läpi kulkee kantaverkon kokoinen voimalinja, jonka omistaa Caruna. Saatankin olla valtakunnan ainut, onnellinen sähkön siirtomaksujen maksaja, sillä saimme luvan sijoittaa sen alle Omia polkuja kulkevien kaupan ja Muistojen merikonttien irtaimistot, joilla on vain muistoarvot.

Kun linjan raivaajat ja luontomme säätäjät tupsahtivat ensimmäisen kerran aikanamme raivaushommiin, oli jälki tehdyn mukaista. Varsinkin Päivis harmitteli raiskiota kai kuukausitolkulla. Toki minäkin, kunnes ymmärsin sen olevan asia, jota en voi muuttaa ja jolle en voi mitään muutakaan. Kun tänä aamuna katselin vielä eilen olleen 3-4 metrisen pajukon ja muiden lehtipuiden alamaailman elämää, ymmärsin sen olevan monelle siellä asuvalle uusi alku.

Vaikka sähkölaki turvaakin linjan hoidon, voi olla, että kaikki ei mennyt aivan säädetyn mukaan. Sillä sanansa olisi varmasti ollut luonnonsuojelulaillakin, jonka mukaan määrätyllä Jokilaakson alueella ei saisi edes liikkua lintujen pesimäaikaan. Kaadettu minikorkuinen puusto antaa kuitenkin yhä uudelleen öttiäisten lisäksi uusia elonmahdollisuuksia myös monille peltojen ja luonnon kukille sekä muille kasveille. Mukaan luettuna ei toivotut mamut balsamista lupiiniin ja karhunköynnökseen tai isokiertoon. Ehkä niistä itseni ja naapuriniityn mehiläisten lisäksi pitää joku muukin.

Pitkän päivän iltamyöhään töitä teki pari ukrainalaista metsuria, joille ei puhuttu suomi taipunut. Kuten ei minullekaan heidän kielensä. Sen verran saimme tolkkua toisistamme, että toivotimme Putinin helvettiin ja he ymmärsivät siirtää myös luonas- ja kahvitaukopaikkana toimineen autonsa Soiniityntien sillanpielestä pihaan. Näytin Merikonttikotia sisältäkin ja ehkä ystävällinen kohtelu sai aikaan, että huomioiduksi tuli toivomukseni. Joten linjan alla elävä, ei joulu, vaan joka päivän kuusi sai jatkaa elämäänsä sähkölamppuineen.

Nykyisin seuraan polkujen ansiosta enemmän luonnon kulkua myös linjan alla kykyjeni ja tietojeni puitteissa. Vaikken tunne kasveista kuin muutaman ja eläimistä en sitä vähääkään. Hyttysiäkin elää Suomessa monta kymmentä sorttia ja isossa maailmassa yli 3000 eri lajia. Äijät ovat kasvissyöjiä ja vain hyttysakat janoavat vertani. Minulle kaikki ovat hyttysiä enkä tiedä sukupuolen lisäksi kuin yhden eron. Syyskesän hyttysen pistos kutittaa kauemmin ja enemmän.

Yöksi kääntyvässä illassa katselin hämärtyvää taivasta ja ajattelin kuvan raivatun linjan puisissa sähkötolpissa savisten lepakonpönttöjen elämää. Kiito- ja lentoradat paranivat hetkessä moninkertaisiksi. Ehkä kuvutkin on nyt helpompi täyttää, sillä tämä Suomen vai peräti maailman ainut lentävä nisäkäs voi syödä vuorokaudessa 2000 hyttystä. Luulen molempien hytttyssukupuolten maistuvan samanlaisilta.