Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 28. heinäkuuta 2022

Elämäni kellot, osa 2

Nimimerkki Kympin Casio kirjoittaa muotisivuilla: "Jos miehellä on yllään viiden tonnin puku ja tonnin nahkakengät, niin silloin on soveliasta pitää ranteessaan noin parin tonnin hintaista kelloa. Vain silloin." Voisikin ajatella, että rannekello on osa pukeutumista, ehkä eräänlainen asuste. Toisin kuin vihkisormus tai rippiristi kaulassa. Kun olen vuosikymmenet nukkunut ilman vaatteita, mutta kello ranteessa, niin ehkä en olekaan ollut öitäni alasti 😊.

Kun join kymmenen vuoden siivun tolkuttomasti, oli minulla silloinkin kello kädessä, kotona pöydällä tai seinällä ellei kaikissa, mutta yksikään ei ole jäänyt eläväksi mieleen. Saati, että niihin sisältyisi muistoja. Ehkä olen vaan unohtanut.

Vuosista, jolloin ajalehdin lastun lailla laineilla, on mieleeni jäänyt sen sijaan yksi äiti, isä ja heidän noin ikäiseni kuuden hengen jälkikasvu. Näkäräiset maistuivat heillekin lähes kaikille. Yhtä rakastinkin yhden yön tai pienen hetken. Kaksi miehistä tai pojista oli paljon merillä ja yksi usein vankilassa. Hieno mies, joka joskus kärsi tuomiota minunkin puolestani. Perheeseen liittyy myös paljon surua, sillä veli surmasi veljensä. Sen jälkeen oli kahden sijaan vain yksi merillä ja taas yksi vankilassa 😢. 

Raitistuttuani ostin häneltä Seiko-merkkisen päivyrikellon, jonka ystäväni oli hankkinut merillä ollessaan. Tai en oikeastaan ostanut, vaan vaihdoin kahteen pulloon Rakia, turkkilaista anisviinaa. Kellolle kävi, kuten kuvan harvinaiselle, eletroniselle Omega äänirautakellolleni, joita oli jonkin verran ennen kvartsikelloja. Menin uimaan se ranteessa, joten vaihtuvan ajan sijaan kello pysähtyi näyttämään vain yhtä aikaa. Luulen Seikonkin olevan tallessa jossain kotini uumenissa tai Muistojen merikonteissamme.

Vain yhden kalliin kellon olen elämässäni ostanut, merkiltään Rolex. Se kädessä olin kerran Sininauhaliiton hengellisessä tilaisuudessa ja edessäni seisoi liiton entinen puheenjohtaja Juhani Haveri. Olimme juuri hiljentyneet rukoukseen, kun ujutin takaa ranteeni ja siinä olleen kelloni Juhanin silmien teen. Ja hän parahti spontaanisti syvässä hiljaisuudessa: "SOINILLA ON ROLEX!" Kyllä hävetti 😖.

Sitä käytän edelleen ilman viiden tonnin pukua tai tonnin nahkakenkiä, kun tähtien asento ja mieleni ovat siinä asennossa. Rinnalla kulki usein jo toinen Timexini, joskaan en muista mistä sen hankin. Siinä oli ajannäytön lisäksi askelmittari, josta ominaisuudesta pidän paljon. Senkin aika tuli aikanaan täyteen, johon pysähtyi myös askelten mittaaminen. Etsin mieleistä korvaajaa kauan. Toki löysin kaiken maailman älykelloja viikon, parin virran kestolla, joista yksikään ei täyttänyt toiveitani. 

Ei kommentteja: