Maailma on tietoa täynnä

Kun olin lapsi, oli perusteltua sanoa, että tietoa oli käytettävissä vain rajallisesti. Yhtä perusteltua on sanoa nykyisin, että oikeaa ja väärää infoa on käytössä rajaton määrä. Pelkästään verkosta tehdään tällä hetkellä joka minuutti 4-5 miljoonaa Google-hakua. Vaikka se onkin suosittua, on se vain yksi tapa kerätä ja jakaa maailmalla olevaa. Voisikin sanoa, että Google ei itse tiedä mitään, se vain jakaa kaikkea sitä mitä muut tietävät.

Uuden tiedon hankkijoita ovat muun muassa avaruuteen lähetetyt satelliitit, joita on tuhansia. Esimerkiksi Voyager on reippaan 20 miljardin kilometrin päässä maasta ja matka jatkuu yhä yli 50 000 kilometrin tuntivauhtia. Mutta paljon varhaisemmin olemassa ollutta hankkii ja jakaa meille suhteellisen uusi satelliitti. En osaa selittää edes itselleni enkä ymmärtää kuinka voimme nähdä nyt jonkun valokuvan, joka on ollut todellisuuutta maailmankaikkeudessa yli 10 miljardia valovuotta sitten.

Ja vaikka osaisinkin, en tee saati tarvitse tietoa mihinkään. Ehkä ihmistä puskeekin eteenpäin tiedonhalu, joka lienee yksi uteliaisuuden muoto, ellei peräti koko juttu. Mutta monet eläimetkin ovat uteliaita, joilla on erilaiset hoksottimet ja mielenkiinnon kohteet. Joku koira ei näe itseään peilistä tai ei ole lainkaan kiinnostunut näkemästään. Toinen on utelias ja nuuskii peilikuvaansa ja kolmas saattaa olla sille vihainenkin. Ehkä eniten on logiikka, äly ja hoksottimet paikallaan koiralla, joka kävelee peilikuvansa toiselle puolelle katsomaan mitä takana on.

Oikeastaan tarvitsen tietoa nykyisin vain hyvin rajallisen määrän. Silti omaksi mielenvirkeydeksi ammennan sitä, kun sitä saa muualtakin kuin aikoinaan ovelta ovelle tietokirjasarjoja kaupanneilta kulkukauppiailta, kirjastoista tai paperilehdistä. Sitä tarjoaa televisio, radio ja ennen kaikkea nettimaailma.

Yöllä katselin taas yleisurheilun MM-kisoja pahoittaakseni mieleni. Tällä kertaa keihäänheitosta, jonka loppukilpailuun oli selvinnyt kaksi suomalaista. Huononkin menestyksen suomalaiset tiedonvälittäjät käänsivät parhain päin. Poikkeus oli iltapäivälehti, joka sanoi, että heittäjille jäi luu käteen. Joku toinen sen sijaan sanoi, että mitalia ei tullut, koska oli vastatuuli 🤣 ja kovatasoinen kisa.

Koska tiedon hankkiminen on nykyisin helppoa, oli mutkatonta poimia tämän vuosituhannen olympia- ja maailmanmestaruuskisojen tulosluettelot ja katsoa olisiko heitoilla 82,70 ja 82,24 saanut aiemmin luun sijaan jotain muutakin. Tilasto on korutonta kertomaa Suomesta, keihäänheiton suurmaasta.