Presidentintekijät ja elämämme raamittajat, osa 4

Eduskunta, valtioneuvosto eli maamme hallitus, kaupunkien ja kuntien valtuustot sekä niiden hallitukset, moninaiset lautakunnat, maakuntavaltuustot ja -hallitukset, aluevaltuustot, nekin omine hallituksineen ynnä muut, joiden olemassa olosta en edes tiedä. Aikamoinen porukka takaamassa demokratiaa. Lähes kaikki valitaan vaaleilla, jonka lisäksi on monikymmentuhatpäinen virkahenkilökunta. 

Vaikka olisin kärryilläkin kuka raamittaa elämääni ja käyttää ylintä valtaa hyvinvointialueilla, paljon jää mysteeriksi. Itselläni ei ole juuri mitään käsitystä esimerkiksi siitä mistä päättävät maakuntavaltuustot ja -hallitukset. Joten ei ole suurikaan ihme, että vaalit kiinnostavat yhä harvempia.

Kun lähtökohtaisesti on niin, että varsinaisen työn tekevät palkkansa edestä virkahenkilöt, on perusteltua kysyä kaiken järkevyyttä ja tehokkuutta. Yhä useammin törmään työntekijään, luottamushenkilöön tai kokonaiseen organisaatioon, joka tavallisesta veronmaksajasta näyttää olevan olemassa eniten itseään tai koneistoa varten. Kaikki tekevät tai ovat tekevinään välttämätöntä ollakseen tarpeellisia ja pysyäkseen kiinni leivänsyrjässä. 

Elämän tähden ry. perusti omalla kustannuksellaan Jokilaakson luonnonsuojelualueen, joka sai viime loppukesästä lainvoiman. Jäin odottelemaan infotauluja, jotka ilmaisevat luonnossa kulkeville asiasta ja poistaisivat alueelta silloin tällöin jostain putkahtelevat maastomoottoripyörät ja mopot. 

Kun mitään ei kuulunut, otin yhteyttä päätöksen tehneeseen tahoon saadakseni vain kuulla, ettei yksityisiä luonnonsuojelualueita enää merkitä yhteiskunnan toimesta edes tauluja toimittamalla. Tarkastaja muisteli kuitenkin pieniä opasteita olevan jossain varastossa, joita hän on lupaillutkin peräti kolme kertaa pitkin kevättä ja alkukesää.

Niitä yhä odotellessa innostuin eilen soittelemaan eri ympäristöviranomaisille ainakin kymmenen puhelua ympäristöministeriötä myöten. Ainoat vastanneet olivat puhelinkeskuksia, jotka yhdistivät puheluitani sinne tänne. Osa numeroista ei kuitenkaan vastannut lainkaan ja osassa oli automaatti ottamassa soittopyyntöjä ja jätinkin niitä viiteen paikkaan. Kukaan ei soittanut takaisin, joten olenko vain välttämätön paha ja haitta, joka maksan osaltani veroina tekijöiden palkkoja tai palkkioita?

Olen ymmällä ja taidan muuttaa kantaani, sillä olin iät ja ajat ajatellut, ettei vastuullinen työntekijä tarvitse luottamushenkilöitä kaitsijoiksi? Tai sitten olen tältäkin osin menneen talven lumia olettaessani asiakaspalvelvelun kuuluvan yksityisille ja veronmaksajien rahoilla toimiville palvelun tuottajille yhtä lailla.

Mutta heh... 👌. Nyt juuri ollessani aamu-uinnilla tapahtui Murphyn lain lailla ja ympäristökeskuksen Annina Vuorsalo oli soittanut ja lupaili infotauluja. Hänet palautan ja liitän hyvillä mielin takaisin asiakaspalvelijoiden joukkoon. Blogini julkaisen siitä huolimatta.