Telttailua ja matkailuautoilua, osa 1

Joku päivä sitten luin naisesta, joka nukkuu teltassa kesät talvet. Kerran luin myös lapsesta tai nuoresta, jolla on teltta parvekkeella missä hän niinikään nukkuu joka yö. Taisin jakaakin uutisen pihalla nukkuvasta telttailijoiden pariin faceryhmään.

Kun olin lapsi, alle kouluikäinen, sain siskoni kanssa Soputeltan, joka pystytettiin ison keittiömme lattialle ja kesän tullen pihalle. Siellä nukuimme ja viihdyimme muutenkin paljon vanhempiemme ollessa päivisin töissä. Ei ollut kunnallista eikä muutakaan päivähoitoa. Aamulla vanhemmat jättivät tietyn määrän makeisia, joita oli lupa ottaa aina yksi keittiön kellon isoviisarin ollessa ylhäällä. Sitten oivalsin ottaa heilurin irti ja kello kävi nopeammin. Kun iltapäivä koitti, olivat æäkoko päiväksi tarkoitetut karamellit syöty pm.ä

Sen 0jälkeen konttasimme pitkin isoa keittiön pöytää maljakon ympäri, minä edellä ja Irmeli perässä. Kunnes kukkavaasi oli palasina lattialla ja me teltassa lampaantaljan alla odottamassa äitiä ja isää kotiin.

Vasta aikuisena, vanhempieni jo kuoltua olen käsittänyt ja tuntenut sydämessäni syvästi kuinka paljon heitä rakastin. Lapsena he olivat minulle enemmän itsestään selvyys, jotka vain olivat aina olemassa. Silloin myös luulin, että ikuisesti.

Seuraavat selkeät muistikuvat telttalusta ovat, kun menin Rusutjärvelle seurakunnan kesäleirille ja tulin ensimmäisen yön jälkeen takaisin. Yöllä oli kylmä, satoi vettä, kaikki olivat vieraita, minulla oli ikävä ja halusin vain kotiin.

Seurakunnan alueen vieressä oli yleinen uimaranta ja sen yhteydessä telttailualue, jossa olin juhannuksiakin. Siivosyntiset sanoivat sitä synninpesäksi, jossa moni kokeili alkoholia ja kosketti vieraita huulia ja toisen vartaloa ensi kerran.

Muistelen, että Rusutjärven nuori tyttöystäväni oli Tupu tai Tuula ja hän asui Helsingissä Karjalankadulla. Olin rakastunut tai ainakin niin koin. Sitten joku sanoi, että tyttöni katsoo kieroon. Minä katselin monesti salaakin hänen silmiään ja minusta ne katsoivat yhtä suoraan kuin omani. Hänen peräänsä yritin soittaa monesti, kunnes kerran arvatenkin hänen isänsä vastasi ja oli hyvin vihainen. Sinne jonnekin jäi teltassa syttynyt nuoruuteni rakkaus. Mutta hän jäi myös muistoihini.