Aikoinaan rakensimme ja rakennutimme Liisan kanssa itse valituista ja oikeastaan omista mäntytukeista 200 m² piilopirtin. Hirsihuvila sijaitsee Keuruun Haapamäellä ainoana rakennuksena Syrjänlammen rannalla ja sai ehdotuksestani nimekseen Syrjäntakanen. Saman nimen sai sinne ja neuvostosotilaiden haudalle johtava metsätiekin. Rakkaasta paikasta jouduin luopumaan vastoin tahtoamme ja yhdessä sovittua, sillä Soiniallergiaa ilmenee edelleen. Viimeinen käyntini siellä maksoikin oikeuden päätöksellä liki 5000 euroa.
Kun piilopirttimme aikoinaan valmistui, joku kysyi silloin tällöin mitä kaikki mahtoi maksaa? Aikani vastailin maltillisesti, kunnes kyllästyin. Laskin työn sekä tontin hinnan, kattotiilien, hirsien, muun puutavaran, varaavan takan sekä betonivalun massojen painot, kaikki kustannuksineen ja niin edelleen. Sen jälkeen vastailin uteliaille, että Syrjäntakanen maksoi vähemmän kuin sama kilomäärä poimittuja mustikoita Keuruun torilla 🤣.
Samaa itseni huijaamista ja laskutapaa jatkoin eilen, kun Merikonttikotini siivottiin ensimmäisen kerran kunnolla sen jälkeen, kun Päiviksen ja minun lusikkani laitettiin kirjaimellisesti jakoon. Yhtenä päivänä huomasin nimittäin, että Muumimammalusikka oli matkannut uuteen kotiin ja vain Muumipappa jäi elämään kanssani. Olikin mukava huomata, että Thaikotimme kylpyhuoneessa Muumimamma ja -pappa jatkaavat rinnakkain eloaan hammasmukeina.
Kun etsin ja viimein valitsin kotini siistijät, tiesin kevätsiivoukselle tulevan melkoisesti hintaa, sillä sitä ei oltu tehty Päiviksen lähtemisen jälkeen kolmeen vuoteen. Vaikka vähän tihentäisin siivousvälejäkin, olisi se silti paljon vähemmän kuin päivittäinen kaljatuoppi kantakuppilassa, jota sitäkään ei tällä hetkellä ole, sillä maansiirtokoneet jyräsivät ravintola Päämajan maantasalle. Nyt nautin puhtaasta kodista enemmän kuin oluesta koskaan.
Huippupuhdistajat valitsin netin kautta. Tein sen kansalaisuuden perusteella, sillä halusin kotiini aasialaista henkeä. Kaksi filippiiniläistä nuorta naista teki yhteensä töitä 12 tuntia, joten lasku on sen mukainen. Oli mukava seurata heidän vikkeliä liikkeitä, siivota itse pientä, vihreää huonetta ja kantaa sen lomassa tikapuita ikkunanpesua varten. Toinen heistä innostui Jokilaakson lammista ja niissä kalastamisesta kovin ja kysyi saako hän tulla "cousininsa" kanssa kesällä onkimaan. Toivotin ehkä ensimmäisen kerran jonkun tervetulleeksi kaloja narraamaan. Näytin kodankin, jossa he voisivat valmistaa saamansa saaliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti