Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 4. toukokuuta 2022

Kesä tulee ontuen

En tiedä tai tuntuuko se vain siltä, että kevät kulkee kohti kesää tänä vuonna vaivalloisesti, ikäänkuin jalkapuolena ontuen. Ne muutamat krookukset, narsissit ja tulppaanit, jotka on Merikonttikodin pihaan apilan joukkoon istutettu, eivät tunnu mitenkään pääsevän kukkaan saakka. Viime yönä oli pakkastakin sen verran, että kyyti tai paikallaan olo on ollut kylmää myös kukkaan saakka ehtineillä hautojen orvokeilla.

Vilu ja lisäksi nälkä on pikkulinnuillakin, joiden ruokapöytään kuuluvat etupäässä hyönteiset. Niitä ei ilmassa lentele eikä maassa tallusta. Eivätkä taida luikerrella madotkaan. Västäräkkikin on kadonnut sillankaiteelta keikkumasta. Telkät elävät pönttönsä ympärillä kotilammellaan ja niiden mielestä kaikki on ehkä kuten muinakin keväinä. Joutsenista ei ole kuulunut muutamaan päivään mitään, joten miten lienee niiden laita? Vesi kuitenkin laskee joessa vauhdilla, ja pian pääsen laittamaan laituria veteen sekä morjenstamaan asukkaita keille Jokilammet ovat tänä vuonna kelvanneet.

Jokilaaksossa kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, mutta pääskysistä ei tietoakaan, on tällä hetkellä totta. Kesä odottaa vuoroaan ja toivon äitienpäivän ensi viikonloppuna avaavan sille ovet sepposen selälleen.

Edessä on pikkutilamme ensimmänen kesä virallisesti Jokilaakson luonnonsuojelualueena. Sen keskellä asun peltisessä Merikonttikodissa "vartijana" ja pyrin huolehtimaan, että kaikki on ihmisen ja muun luonnon välillä tasapainossa. Että kaikki pysyy siistinä ja varsinkin roskakuorman tuojat loitolla.

Tänään on mielenkiintoinen päivä siksikin, sillä ensimmäisen kerran Merikonttikodin kevätsiivouksen tekevät minulle vieraat ihmiset. Kun asuin kotiamme Päiviksen kanssa, monesti katselin kuinka hän luuttusi lattioita, imuroi, pyyhki pölyjä ja niin edelleen. Kun nyt olen katsellut päivä päivältä lisää likaantuvaa kotia, ymmärrän Päiviksen tekemän työn merkityksen. Aikoinaan en osannut sitä arvostaa, kuten olisi pitänyt. Mutta ehkä hän lukee tämän ja löytää nyt jälkijunassa tulevan vilpittömän palautteeni ja kiitoksen 🙏 rivien välistä. 

Ei kommentteja: