Myrkytetty sotilas

Wikipedian mukaan Suomen kielen ryssä-sana on peräisin ruotsin kielen sanasta ryss, tarkoittaen venäläistä henkilöä. Sama nimi esiintyy monessa muussakin kielessä hieman eri muodossa: englannissa Russian, venäjässä русский (russkij), ranskassa russe jne. Samaa alkuperää ovat myös Venäjän nimet useimmissa kielissä, esimerkiksi venäjän Россия, ruotsin Ryssland ja englannin Russia. Muissa kielissä kuin suomessa sanalla ei ole samanlaista halventavaa merkitystä.

Isäni, joka oli sodat käynyt jermu ja armeijan aliupseeri, sanoi ryssän olevan ryssä, vaikka voissa paistaisi. Ja jatkoi, että sieltä ei ole koskaan tullut mitään hyvää. Joku vuosi sitten luulin hetken hänen olleen väärässä, kun Moskovan suunnasta tuli kunnon kesähelteet. Mutta perässä tulivat tuulten mukana metsä- ja muiden tulipalojen saasteet, joten palasin isäni mielipiteen taakse.

Shakkipelissä taitaa olla virallinen aloitus, jonka nimi on myrkytetty sotilas. Niissä vaatimattomissa otteluympyröissä, joissa olen siipiäni kokeillut, termiä käytettiin yleisemminkin sotilaasta, jonka syömisestä ei seurannut syöjälle mitään hyvää.

Faija piti kaikkia venäläisiä sotilaita myrkytettyinä. Putin on näyttänyt kuinka totta se on. Nyt on maahamme tulossa sotilaita, joiden taisteluliiveissä lukee Nato. Jos tässä asiassa uskoisi itäistä naapuriamme, ne vasta myrkytettyjä ovat. Joiden kanssa veljeily ei tuo Suomen kansalle mitään hyvää, vaan Venäjästä vihollisen.

Suomen itsenäisyyden historia kertoo, että moni veljenä itseään markkinoinut ja pitämämme on osoittatunut kipeäksi valinnaksi. Saksalaisten piti olla veljistä parhaita, joiden heidänkään kanssa veljeilymme ei hyvin päättynyt. Itsenäisyys säilyi, kun ajoimme sakut matkoihinsa ja luovutimme velivenäläiselle pienen valtion verran maata merkittävine, muine sotakorvauksineen 😢. 

Jälkiviisaus on hieno, mutta kipeä laji. Jos olisimme valinneet sotien melskeissä kuten Latvia, Liettua ja Viro, olisimmeko nyt Natomaa Laatokan ja Jäämeren rantoineen, Petsamoineen sekä käsivarsineen? Silti arvostan tällä hetkellä valitsemiamme päättäjiä Mäntyniemessä ja Arkadianmäellä. Päätökset uusista veljistä on tehty kansan tuella ripeästi, eikä oven välissä näytä olevan kuin turkkilaiset liikavarpaat.

Tulevaisuus sekä myöhemmin historia kertovat tuliko meille lisää kokemusta väärien valintojen asiantuntijoina myrkytetyistä sotilaista tai oliko valinta viimein oikea. Silti on hyvä muistaa, että vaikka mikään ei ole ikuista, mikään ei koskaan katoa. Olemassa olon muoto vain muuttuu.