Jääkiekko

Eilen illalla saimme pari viikkoa kestäneen kansanhuvin huipentumana sylin täydeltä riemua, kun Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa neljännen kerran. Orkesteria on kolmesti johtanut päävalmentaja Jukka Jalonen. Ensimmäinen kerta on ruotsalaisen Curre Lindströmin käsialaa, joka elelee thaimaalaisen rakkaansa kanssa elämänsä leppoistamisjaksoa Hua Hinissa.

Maailmanmestarit ovat olleet yhtä poikkeusta lukuunottamatta tuttuja, lajin suurmaita. Poikkeus on vuosilta 1936-1937, jolloin Britannia voitti ensin kultaa ja seuraavana vuonna hopeaa. Jääkiekko syntyi Kanadassa eurooppalaisten siirtolaisten tuomien shintyn, hurrlingin ja jääpallon kaltaisten pelien muunnelmana. Alun kirjalliset maininnat jäällä pelatuista joukkuepallopeleistä ovat vuoden 1800 tietämiltä. Brittiläiset sotilaat ryhtyivät ensimmäisenä pelaamaan virallisia jääkiekko-otteluita Kinstonissa Halifaxissa 1800-luvun puolivälissä. Tuolloin pelaajamäärä oli yhdeksän. Nykyisinhän määrä on kuusi molemmissa joukkueissa.

Joku sanoo jääkiekon olevan maailman mittakaavassa pieni laji ja niin tietysti onkin, jos verrataan vaikkapa jalkopalloon. Luulen kuitenkin jääkiekon olevan yksi suurimmista sisähallien joukkueurheilutapahtumista. Suomessa sen mekka ei ehkä ole koskaan ollut Helsingissä vaan Tampereella. Vuonna 1965 MM-kisoihin valmistunut Hakametsän jäähalli pohjoismaiden suurimmassa sisämaakaupungissa onkin valtakuntamme ensimmäinen. Sen parkkipaikalla järjestetäänkin tänään viralliset MM-kultajuhlat.

Mutta minäkin olen pelannut vuonna 1965 jääkiekkoa. Hieman myöhemmin piirisarjassa muita joukkkueeni, Koskenmäen Kisailjoiden lisäksi olivat ainakin Kellokosken Alku, Porvoon Akilles ja Järvenpään Palloseura. Suurin voitto taisi olla 18-3 tappio kellokoskelaisille 🤣. Ottelun puolivälin paikkeilla tilanne oli vielä 1-1, kun loistava maalivahtimme Matti Parkkonen sai kiekon silmäänsä. Sairaalassa silmälasinpaloja poimittiin silmästä lukuisua, sillä kasvosuojusta ei ollut edes maalivahdilla.

Joskus olenkin naureskellut hänen vanhemman veljensä Jupin kanssa, kun olimme ostamassa varusteita Bulevardin ja Erottajan kulman Rakesta, että kumpi ostetaan Masalle maalin eteen loppurahoilla? Munasyndit vai naamari? Kypäriäkään ei ollut kuin kentälliselle kerrallaan, joten vaihto kesti meillä vastustajaa kauemmin, kun piti saada päähän pelikaverin kypärä. Vierasottelut olivat mukavampia koska meillä ei ollut muiden joukkueiden tapaan irtojään tai lumen lanaajia, vaan pelaajat tekivät itse puhdistuksen kotiotteluissa erätauoilla. 

Olin hyökkääjä kolmoskentällisessä Pekka Maarasen ja Keijo Niskasen kanssa. Molemmat jo taivaallisilla pelikentillä. Muistissa on kuinka matkasimme varusteineen Järvenpäähän otteluun joukkoliikenteen linja-autolla. Kun pääsimme viimein perille loppukilometrin kävellen, ihmettelimme missä muut? Kunnes joku koiran ulkoiluttaja tuli sanomaan, että ei ole peliä, sillä on liikaa pakkasta. Sitä ei kukaan meille ilmoittanut. Porvoossa erotuomari otti minua hihasta kiinni ollessani kentällä ja kysyin käsiäni levitellen, että mitä tein väärin? Vastaus oli, että et mitään, mutta mikä on nimi tai pelinumero, sillä annoit maaliin johtaneen syötön 👌.