Monopolin hapan marja

Olen palannut sinne mistä lähdinkin eli Suomeen ja kirjoitusten sisältö painottuu Thaimaan sijaan muihin jutttuihin. Ehkä kritiikkikin Suomesta lisääntyy, sillä tänne maksan veroni ja valitsen osaltani äänestämällä myös yhteisten asioiden hoitajia. 

Joku päivä sitten elämöin lakkoja vastaan, sillä yksi niiden merkittävä seuraus on, että täysin syyttömät joutuvat kärsimään. Usein joukossa on paljon niitä, joilla on vähemmän kuin niillä, jotka lakkojen avulla haluavat itselleen lisää.

Tästä oiva esimerkki on hoitajien vaatimukset ja lakkouhkaukset. Kun valtio puolestaan halusi turvata muun muassa sairaiden tärkeän hoidon aloittamalla potilasturvalain valmistelun, peruivat hoitajat lakkouhkauksensa. Ei kuulemma pure lakkotyökalu enää, kun ei voi käyttää hoitoa tarvitsevia painostuskeinona. Tilapäinen potilasturvallisuuslaki on valtion mukaan viimesijainen keino suojelutyön riittävyyden varmistamiseksi sekä potilaiden hengen ja terveyden turvaamiseksi.

Hoitajat vastasivat tähän aloittamalla joukkoirtisanoutumisten valmistelun. Vaikka arvostankin hoitajien, kuten monen muunkin työtä, on itsekkyys huipussaan. Lähimmäinen tai ylipäätään sairas saa kuolla, kun vaan itse saa lisää. Tottakai hoitajat ovat kovilla viruksenkin vuoksi, mutta niin on moni muukin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että varsinkaan nyt ei kenenkään pitäisi vaatia itselleen eikä muille yhtään mitään lisää. Kaikkien pitäisi osallistua yhteiseen savottaan aivan muulla tavoin.

Eilisen blogikirjoitukseni vanhustenhuollon siivoojalta ja aputyön tekijältä olisi kyllä muillakin kuin Itäkeskuksen vetelehtijöillä paljon opittavaa. Mutta sen ymmärtämiseen pitää pystyä menemään itseensä aivan muulla tavoin kuin lakkoilemalla.

Tapahtui eilen hauskaakin hoitoalaan aasinsillan kautta liittyvää, kun soitin Ajovarmaan saadakseni ohjeita ajokortin uusimiseen. Näin netistä, että Tuusulassa on toimipiste, muttei puhelinnnumeroa, joten oli soitettava vaktakunnalliseen numeroon. Sinne suomalaiseen tapaan oli maksettava jonotuksesta ja odotettava aikansa. Kun viimein pääsin läpi, meni minulla monopoliyrityksen "asiakaspalvelijan" kanssa sukset lähes oitis ristiin, sillä hänkään ei suostunut antamaan numeroa Hyrylän toimipisteeseen. Pitkän kitinäni ja perusteluiden jälkeen hän kuitenkin yhdisti puheluni.

Kun taas aikani odotin, minulle vastasi HUSin syöpätautien klinikan sairaanhoitaja Paciuksenkadulta Helsingistä 🤣. Yhdessä nauroimme kuinka Ajovarman työntekijällä voi olla hänen yksityisnumeronsa. Hänkään ei silti voinut uusia ajokorttiani, joten on etsittävä uusia väyliä.