Neljä syytä miksi rakastan Thaimaata

Vajaa 15 vuotta sitten koin infarktin jälkeen Meilahden sairaalan sydänvalvomossa saaneeni uuden elämän tai ainakin jatkoajan entiseen. Olin suunnattoman kiitollinen sinne jonnekin mistä en juuri mitään ymmärrä. Elämä joka tapauksessa oli hiuskarvan ohuen elämänlangan varassa.

Silloin päätin, että jos täältä ja vuoteestani lähden ylipäätään muuten kuin jalat edellä, en kuole myöskään sorvin ääreen. Vaan hyppään työelämän oravanpyörästä jollakin tavalla ja jätän taakseni Sininauhasäätiön toimitusjohtajan tehtävät. Sen jälkeen etsisin jostain maailman kolkasta paikan, joka täyttäisi neljä leppoistamisajanjaksolle asettamaani ehtoa.

Yksi oli ihmisten ystävällisyys, jolloin joukosta tipahti oikeastaan pois vain Florida. Ehkä minuuteni pienuudesta ja kielitaidottomuudesta johtuen koin amerikkalaisten katsovan minua alaspäin pitkin nenänvartta jopa elintarvikeliikkeen kassajonossa.

Ajattelin, että onhan maailmassa paikkoja täynnä ystävällisiä ihmisiä. Kun toisena ehtona ilmojen piti olla itselleni suotuisia ympäri vuoden, putosivat joukosta Välimeren maat, Turkki niiden mukana. Pitkään vaihtoehtona keikkui Kanariansaaret, jolla minulla on ollut ravintolakin tai osa siitä kahden ystäväni kanssa. Se putosi pois hintatasonsa vuoksi, sillä kitukasvuiseksi jäänyt eläkkeeni asetti elolle omia ehtojaan.

Neljäs syy oli ehkä kaikkein rajoittavin. Halusin keskustella mitä kuuluu Matti Vanhasen tuppeensahatuille laudoille, Jasmin Mäntylälle sekä Mervi Tapolan ja Matti Nykäsen melkoisen myrskyisälle parisuhteelle. Näistä asioista ei voi puhua kuin suomalaisten kanssa, joten tarvitsin ympärilleni sopivan annoksen heimoveljiä ja -sisaria.

Siispä ihmisten ystävällisyyden, ilmojen, hintatason sekä suomalaisten vuoksi valitsin Thaimaan. Ekstrana tuli eksotiikka maassa ja ympärillä, joissa riittää tutustumista helposti yhden ihmisen elämän verran. Tarkemmin sanottuna päädyin Pattayalle, joka on tavallisten ihmisten paikka. Voin kokea olevani etiketin mukaan pukeutunut, vaikka menisin alushoususillani 7-Eleveniin.

Monen kymmenen matkan jälkeenkään en ole katunut, vaikka kai joka puolella kohtaa ihmisiä, joiden elämisen ehto on, että jotain on oltava vialla. Tuntuu välillä, että kaksi täysin samanlaista päivää ovat erilaisia ja toisena päivänä jotain on kääntynyt päälaelleen. Joku huudahtaa tullessaan ihastuneena Bangkokin lentokentällä, että "voi kun on ihanan lämmin" ja seuraavana aamuna tullessaan hotellihuoneesta samaan ilmaan, "voi kun on kuuma". 

Marmattajien listan piikkipaikan irtokyntensä lohkaisseelta valloittikin jokunen päivä sitten uusi valittaja tai oikeastaan aihe. Häntä suorastaan tympi tulla rantatuoliin aurinkovarjon alle, kun kuun asento oli tuonut laskuveden ja siirtänyt rantaviivaa kauemmas 😂.