Juhlapäivien oikopolut

Kirkollisia juhlapäiviä ovat ainakin joulupäivä, toinen joulupäivä, uudenvuodenpäivä, loppiainen, pitkäperjantai, pääsiäispäivä, toinen pääsiäispäivä, helatorstai, helluntai, juhannuspäivä ja pyhäinpäivä. Juhlapyhien tarkoitusta emme aina tiedä tai olemme muuttaneet niitä enemmän mieleisiksemme. Ja vaikka tietäisimmekin, ovat kristitytkin omineet jonkun aiemmin juhlitun päivän omiin tarkoituksiinsa.

Juhlien oikopoluista itseäni harmittaa vain yksi. Se on pääsiäisen viettoon kuuluva syvän surun juhla, pitkäperjantai. Jo hyvissä ajoin ennen sitä toivottelemme "hyvää ja iloista pääsiäistä", vaikka emme ole saaneet Vapahtajaamme vielä edes ristille, saati surmattua tai peräti haudattua.

Little Jorma Goza Soinin eno vaimonsa
kanssa eilen ristin juurella Filippiineillä. 

Vaikka luterilaisuuteenkin kuuluu ristinsaattoja ynnä vastaavia, luulen, että katolilaiset elävät pitkäperjantain kärsimyksen enemmän todeksi ennen iloa ja ylösnousemusta. 

Minulle on vuosien saatossa kirkastunut monen juhlan merkitys ja tullut henkilökohtaisemmaksikin. Sekä äitien- että isänpäivänä, mutta myös jouluna käyn mahdolllisuuksien mukaan esimerkiksi vanhempieni ja siskoni haudoilla. Osansa muistamisesta saavat eläimetkin. 

Vaikka joulunakin haudoilla käyn, on se minulle ensijaisesti ilon, mutta myös haikeuden ja yksinäisyyden juhla. Silloin usein huokaisen viisaampina itseään pitävien joukossa, että kiitos Isä tyhmyydestä sinne jonnekin. Etten ole löytänyt niin paljoa ihmisviisautta, joka olisi vienyt uskoni ja toivoni itseäni suurempaan.

Pääsiäisenä mietin, mitä mahtaakaan tarkoittaa Vapahtajan tyhjä hauta. Ajattelen, että maallinen majani ei sitä koskaan ole, vaikka ruumiini leijuisi savuna taivaalle tai mätänisi maan uumenissa. Haluan uskoa horjuen, että mitä olen kerännyt sisääni ihmisiltä näkymättömäksi, ei lakkaa olemasta, vaan kaiken oleellisen vien mukanani. Kateudet, tuskat, rakkaudet ja rakkaudettomuudet sekä anteeksiannot ja antamattomuudet eivät katoa tai jää maan uumeniin, vaan matkaavat jonnekin sinne mistä en mitään käsitä.

Ehkä sieluni jatkaa jossakin kaiken sen kanssa. Siksi itselleni hyvin itsekkäistä syistä on merkitystä kuinka elän. Joten minulla ei ole juhlapyhien oikopolkuja. Mieleni ei pysty hyppäämään pitkäperjantain yli suoraan pääsiäiseen.