Nyt on takana jokunen päivä Suomikodissa Tuusulan Myllykylän Jokilaaksossa. Luonnossa on tulevan kesän merkit sitruuna- ja nokkosperhosineen. Tuusulanjoki näyttää joelta ja vesi on korkeammalla kuin koskaan aikanani. Soiniityntien siltä on kokonaan veden alla ja olen lähes tulvaveden vanki. Toinen ja kolmaskin tie on, mutta auraamattomina niistä ei ole autoväyliksi. Joten, jos on tarve kylille, menen mönkijällä tai kahlaan vedessä sillan toiselle puolelle "ison tien varteen" postilaatikolle.
Jokilammet ovat veden vallassa yli äyräiden enkä sinne joka vuosi tulevista joutsenista kuule kuin äänet. Merikonttikodin vieressä osin suojeltu Purolampi on vastaanottanut telkkäpariskunnan tai kaksi ja ainakin joku rantojen kolmesta pöntöstä saanee kesäasukkaansa. Pienen saaren, Rabbit Islandin eläinten hautausmaa on selvinnyt hyvin talven yli lumivaipan alla.
Aivastuksistani tiedän, että paju kukkii, leppä kukkii ja koivut odottavat vuoroaan. Ruoho on paikoin ollut kai koko talven vihreää lumen alla. Pian ilmestyvät luonnonvaraiset vuokot, kielot, leskenlehdet, voikukat ja monet muut toivotellen tervetulleiksi ensimmäiset pölyttäjät. Niiden joukossa naapuriniityn mehiläiset.
Tarhuri soittelikin eilen ja ihmetteli miksi rannan mehiläiset ovat talvehtineet hyvin, kun muualla moni pesä on talven aikana kuollut. Hän selitti arvelemaansa syytäkin, mistä kirjoitan, kun ymmärrän paremmin. Jostakin hunajan kiteytymisestä hän puhui, ja mehiläiset ovat ikään kuin kuolleet nälkään. Joka taas johtuu siitä minkä kukkien tuottamaa raaka-ainetta niillä on syksyn tullen käytettävissä talven varalle.
Paljon pieniä siipiveikkoja on jo ilmassa, joista monista en tiedä edes nimeä. Linnunpöntöt odottavat kirjosieppoja sekä tiaisia perustamaan perheitä ja talvi on vienyt jonnekin pihapiirin oravat. Siilit sen sijaan eivät ole Jokilaaksossa koskaan viihtyneet, vaikka niitäkin odotan, ehkä Janne Siiliäkin kesän mittaan saunaan. Kyykäärmeetkin ilmestyvät pian ja syövät kesän aikana satapäin punkkeja.
Sähköpylväiden savipesissä asuvia lepakoitakin olen silmäillyt, kuten peuroja, hirviä, jäniksiä, ilveksiä ja kettujakin. Poissa ovat myös ihmisten luontoon avittamat kanit ja supikoirat. Saukon jälkiäkään en ole lumessa havainnut. Mutta kesä tulee ja aion olla siinä mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti