Thaimaan taivaan alla

Ensimmäisen kerran lensin ylipäätään Aasiaan lähes 20 vuotta sitten. Pattayan Jomtienillekin vuosittain kerran, pari kohta 15 vuotta. Yhtään huonoa reissua ei ole joukkoon mahtunut.

Ensimmäisellä, muutaman viikon Jomtienin matkalla asuin kerrostalossa, linja-autoaseman takana ja vähän yläpuolellakin. Olisikohan ollut View Talay 1? Vuokrasopimukseen kuului myös 125-kuutioinen skootteri, jolla lähdin seuraavana aamuna tutustumaan kaupunkiin.

En ollut montaa sata metriä ajanut, kun pysähdyin kadun varteen, Norjan merimieskirkon eteen. Tuokion tuntui, että koskaan en osaa takaisin. Jälleen kerran olin kielitaidottomana sormi suussa toisella puolen palloa. Mutta osasin minä, laitoin pyörän parkkiin ja lähdin jalkaisin toiseen suuntaan.

Vuokracondon neuvonut Raimo Perälahti sanoi Suomesta lähtiessäni: "Kun tulet lomakotisi pihasta kadulle, käänny vasemmalle ja ensimmäisestä risteyksestä oikealle sekä kävele kunnes tulee ranta vastaan. Silloin olet poliiisiboksilla, suomalaisittan Hyrsylän mutkassa.

Kun silmäilet varjojen alla olevia rantatuoleja, istuu niissä nipussa päivittäin kotimaasi kansalaisia, joista iso osa on viinansa juoneita. Paikkaa sanotaan Raittiiden rannaksi, jonne olet taatusti tervetullut. Terveisiäkin voit sanoa Hyvinkään senaattorilta."

Näin tein. Siellä samassa paikassa istuin myös eilen, yli kymmenen vuotta myöhemmin. Nyt oli ranta hiljainen ja tilaa on. Istujat ja paikkojen pitäjätkin ovat lähes kaikki vaihtuneet, mutta muistot, ystävällinen kohtelu sekä moni muu rakas asia on tallessa.

Siellä tapasin  myös Lapin Uulan, miehen Utsjoelta, Uulan valinnasta. Näin muistelen. Kerran kävin sielläkin kai 30 asteen pakkasessa. Hänen vaimonsa, naisystävänsä tai vain ystävänsä Thaimaasta oli tiskin takana. Joka leikkasi siivun poronlihaa ja oli varmasti melkoisen harvinainen näky. Vaikka hän ulkonäkönsä puolesta olisi hyvinkin tai lähes mennyt lappilaisesta. Thaimaan auringon alla ennen sitä tämä pohjoisen mies, rehvakas, muttei ylpeä, sanoi minulle, että lähe sie mukhaan käymään kotonani. Tarjoan Juhla Mokat ja ruisleivät. Näin tapahtui. Hieno mies.

Nyt Raittiiden rannalla puhaltavat uudet Siaminlahden tuulet. Niitä virittelee myös 7-vuotias tyttö, joka tuo minulle joka kerta pienien käsien kaikki kymmenen sormea. Sitten loruttelen jokaista koskien yhtä eksoottisesti kuin thaimaalainen myi tuotteita Norjan rajan pinnassa: "Harakka hakkaa aitan katolla niitä näitä pölkyn päitä, joita pitää olla yks viistoista."