Tämän kaiken kohtuullista korvausta vastaan ja osin ilmankin tarjosi Q Sauna, jonne en aikonut edes eilen mennä. Vaan koordinaatit oli GPS:än asetettu jo aiemmin Sukhumvitin varrella olevalle V. I.P. Saunalle. Mutta aamusella kilahti viesti älylaitteeseen, joka kertoi vatsapöpön nujertaneen toviksi saunakaverini. Tämän masentavan uutisen jälkeen lähdössä ei ollut enää kukaan muukaan enkä viimein minäkään. Pettymystäni päätin purkaa viettämällä päivän sohvan uumenissa.
Mutta kuinka ollakaan, saunamieli valtasi minut uudelleen, etsin pesuharjani ja karautin pikku Zoomerillamme neljän kilometrin päähän löylyn lyötäväksi. Kun heti ovella kassa- ynnä muut tytöt hymyilivät nätisti etsiessään sopivan kokoisia uimahousuja, tiesin selättäneeni Thaikotimme uumenissa lymynneen saunamasennuksen.
Tulikin ajallisesti ennätys, sillä viihdyin kylpyläsaunan seinien sisällä kuutisen tuntia. Sen sai aikaan mukavan tuntuinen uusi tuttavuus, rakennusalan mies Lahdesta. Hänet ristin Finnish Chicago Maniksi, sillä hän aloitti lauteilla jutustelun kanssani lontoon kielellä.
Hän makusteli nimeäni moneen kertaan, ollen suhteelisen varma, että jossain on törmäilty aiemminkin. Yhteistä tartuntapintaa ei vaan ainakaan tällä erää löytynyt. Mutta sitä aloimme minua yli 30 vuotta nuoremman miehen kanssa rakentamaan. Rakennusmies kun oli ja minäkin tovin aikoinaan. Juttua riitti molemmilla, mutta myös kuuntelemisen taitoa.
Viimein ryhdyimme metsästämään petankkipalloja, jos jatkaisimme tuttavuutta seuraavana aamupäivänä Buddha-aukion pelikentällämme. Pallot löytyivät ja siellä ehkä tapaamme. Joskin Finnish Chicago Manillä oli eilen vielä edessä yön tai illan rentoutusseuran ja ehkä -juomankin etsintä isolta temppeliltä eli Kukkulan toiselta puolen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti