Aikani kuluksi mielikuvittelen tälläkin asialla Jokilaaksossa, kesäisellä laiturilla. Saatan kysyä joltakin livertäjältä, että nähtiinkö talvella Jomtienilla? Ja jatkan, että pääsitkö lentämään Venäjän yli, kun minulta oli ilmatila suljettu ja tuli reippaan tuhannen kilometrin lisämatka? Minähän kuljen samoilla huudeilla, vaikkakin lintujen aikatauluja ja -reittejä säätelevät muut syyt kuin Covid-19 tai Ukrainan sota.
Viimeisestä lentoni, toisen kerran muutoksesta sain yöllä ilmoituksen ja olin sen myös saman tien mokata. Sillä kelloajan lisäksi myös vuorokausi oli vaihtunut, jonka huomasin vahingossa. Sieluni silmin ehdin jo nähdä itseni vuorokauden myöhässä hortoilemassa terminaalin käytävillä.
Hyvää asiassa oli, että nyt saatan päästä Suvarnabhumin lentokentälle taksikyydin sijaan Jomtienilta linja-autolla. Maksaakin vain kymmenesosan ja niillä kulkemisessa on joskus joustoakin. Kerren tulin kentälle yöllä, mutta viimeinen bussi oli tupaten täynnä. Väänsin kasvoilleni köyhän, ykkössäälittävän ilmeen ja kuinka ollakaan, kuljettaja sanoi, että okei, jos istut keskikäytävän lattialla. Joten istuin ihmisten jaloissa puolitoistatuntisen ja olin kiitollinen. Maksoin pyytämättä extrapaikasta tuplahinnankin, ehkä viitisen euroa.
Mielestäni taksit lasketaan joukko- tai ainakin julkisen liikenteen välineisiin. Kun Pattayalla niputan samaan niin sanotut mopo- ja lavataksit reitteineen ja ilman sekä Bolt-tilausjärjestelmän, on kulkeminen Jomtienilla todella sujuvaa ja halpaakin. Valitsemani kulkuväline ja -tapa tulee tarvittaessa sinne minne tahdon ja ilmoittaa matkan hinnankin etukäteen. Valinnan voin tehdä halutessani sen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti