Osan yöstä olen unten mailla

Ihmiset kaikkialla lentävät nukkuessaan. Unien maailmasta onkin monenlaisia selityksiä. Tässä linkki yhteen mukavaan, aamuisin ilmestyvän iltalehden juttuun: 

https://www.iltalehti.fi/elintavat/a/201709132200389729

Viime yönä Thaimaan taivaan alla näin unta, että minut oli valittu Tuusulan kunnanvaltuutetuksi. Ohitin lapsuudenystäväni Susanna Valkeapään uudelleenpunnituksessa, sillä valinnat tehtiin äänimäärän sijaan painon perusteella. Vaaka näytti minulle hieman yli 91 ja Susannalle vajaan kilon verran vähemmän 😂😂😂.

Oikeassa lapsuuden elämässäni hän oli pieni, siro ja kaunis. Vanhemmat pitivät kylän kioskia, jossa silloin tällöin oli myymässä jäätelöä Susannan isosisko. Hän oli vielä kauniimpi tai ainakin vanhempi.

Unielämässäni teen joskus vaikeita ja monimutkaisia asioita, jotka ratkon monesti suit'sait. Tosin joskus uni loppuu kesken ja asiakin jää ratkeamatta. Kerran olin pudonnut tai hypännyt lentokoneesta ilman laskuvarjoa ja kiidin vapaassa pudotuksessa kohti maan pintaa. Juuri ennen törmäystä heräsin. Olin kiitollinen, sillä lentäessäni ajattelin, että tämä saattaa olla viimeinen lentoni, koska maahan törmätessä lähtee henki.

Olin myös helpottunut  heräämisestä ennen sekuntien päässä olevaa kuolemaa, sillä en halunnut päivieni päättyvät. Joskus uneni ovat vastaavasti niin kiehtovia, että haluaisin jatkaa unimaailmassa todellisuuden sijaan. Tapaan ajan läpi kiitäessäni monia muualle lähteneitä; äitini, isäni, siskoni, useita muita sekä joitakin naisia. Nukkuessani rakastan heitä hetken tai ikuisesti.

Joskus uneeni tupsahtaa menneen ajan inhokki, jolle annan kyytiä kelpo lailla. Minulla on jättiläisen voimat, joiden avulla on helppoa laittaa maailmankirjat tai ainakin omat uuteen järjestykseen.

Olen myös nähnyt hyvin surullisia unia kuolemasta tai, että olen tappanut ihmisen ja piilottanut ruumin kallion kupeeseen, ison kuusen juurelle. Arkun pohjalle laitoin kirjeen, jossa tunnustin tekoni ja toivoin sen löytyvän vasta kuolemani jälkeen. Se oli niin todellista, että jälkeenpäin kävelin yhtenä päivänä katsomaan paikkaa, mutten löytänyt kuusta.

Lähes kaikki uneni ovat kuitenkin mukavia, vaikkakin joskus pelottavia. Lapsena näin myös todellisia painajaisia, joista vanhempani yrittivät saada minua hereille laittamalla jälkani kylmää vettä täynnä olevaan pesuvatiin sekä otsalleni kylmän kääreen. Puhumalla koko ajan he toivoivat heräämistäni. Olin joka kerta helpottunut, kun heräsin, isäni, äitini ja ehkä joskus myös siskoni Irmelikin vielä enemmän. Niissä hetkissä koin kuinka paljon he kaikki rakastivat minua.

Vuosikymmenten aikana olen pohtinut uniani monesti, mutten juuri ole oivaltanut niille itselleni kelpaavaa selitystä, vaikka monesti olen löytänyt yhteyden vaikkapa päivän tai lähiajan tapahtumiin.

Tänä aamuna heräsin aamulintujen sirkutukseen ikkunan ollessa auki moskiittoverkon takana ja ajattelin lukemaani Stephen Hawkingin kirjaa maailmankaikkeuden synnystä. Olin luvannut itselleni ja muillekin lukevani sen loppuun, mutta syön sanani ja se jää ainakin tällä erää kesken. En ymmärrä lukemastani sen vertaa, että mielenkiinto säilyisi. Stephenin viimeinen kirja "Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin" on liian iso palanen minulle, joka en käsitä edes sitä mitä päässäni liikuu, kun nukun tai olen hereillä.