Kulkukoira, katukoiraksikin kutsuttu on vastaavasti vailla ihmiskotia vapaana elävä koira. Niitä elää lähes kaikkialla maailmassa siellä missä ihmisiäkin, erityisesti kehitysmaissa ja entisen Neuvostoliiton valtioissa. Kulkukoirat voivat myös olla omistajiensa hylkäämiä lemmikkejä tai niiden jälkeläisiä, jotka ovat syntyneet kodittomiksi.
Vapaita koiria on maailmassa, myös Thaimaassa paljon enemmän kuin ihmisen kahleisiin laittamia. Jotkut suomalaiset eivät tule niiden kanssa juttuun ja heidän on ehkä vaikea hyväksyä kaikkia muitakaan, kulloisenkin olomaansa tapoja. Toisaalta kaikki eivät pärjää keväällä lumen alta paljastuvan koirankikkanankaan kanssa. Eilen joku kantoi somessa erityistä huolta sokeasta, joka ei näe mihin astuu.
Osaa kulkukauppiaista sanottiin laukkuryssiksi. He kiersivät eri puolilla Suomea ja Pohjois-Ruotsia 1800-luvun puolivälistä seuraavan vuosisadan alkupuolelle saakka. Nimityksestään huolimatta he eivät olleet etnisesti venäläisiä, vaan itäkarjalaisia talonpoikia. Kauppiaiden harjoittamaa toimintaa kutsuttiin ”laukkukaupaksi”, mikä tulee heidän käyttämistään suurista nahkaisista repuista
Kulkukauppiaita on paljon muitakin ja näistä itsensä työllistäjistä minun piti blogia aloittaessani kirjoittaa. Mutta niin nyt, kuten monesti aiemminkin tietoa netistä ammentaessani, se vei mukanaan toiseen suuntaan. Joten saatan palata aiheeseen huomenna, kun pohdin päivän ja yön mitä voisivat olla tämän päivän kulkukauppiaat. Voisivatko esimerkiksi toria ja markkinoita paikkakunnalta toiselle kiertävät ja yhtä jos toista myyvät olla heitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti