Joskus Flory Mae leikkasi kynteni koska halusi niin tehdä. Thaimaan matkalla olen nyt myös ostanut varpaiden kynsien leikkuun. Syy ei ole kasvaneet kynnet, vaan iso vatsa. Tarvitsisin leikkuriin jatkovarret, jotta voisin operoida kynteni luonnikkaasti itse.
Olen myös huomannut, että joskus ihmisten tekemisien kylkiäisinä tulee kosketus ja läheisyys. Minulle on miellyttävämpää, että antaja on silloin nainen, on se epätasa-arvoa tai ei. Sama havainto on hammaslääkäristä ja muusta lääkäristä tai sairaanhoitajasta. Koronarokotteetkin oli mukavampi ottaa vastaan naiselta, tukanleikkuusta puhumattakaan.
Voin sanoa, että minulla on läheisyyden kaipuu. Mieleni on välillä murheellinen, kun olen menettänyt fyysisen ja henkisen kosketuksen joihinkin ihmisiin, jotka ovat minulle tärkeitä eri syistä. Ehkä osittain sen vuoksi pidän erityisesti koirista. Oli hellyttävää eilen käydä tapaamassa aikoinaan Päiviksen kanssa pelastamaamme Sweetheart-koiraa, josta olen kirjoittanut monesti. Se elää lenksuvin jaloin onnellisena mopotaksiasemalla, jonka se valitsi kodikseen ja jonka väki otti yhteisöönsä 7-Elevenin edessä.
Kun se näki minut yli kahden vuoden jälkeen, oli tapahtuma sille kuin eilinen sen tervehtiessä häntä huiskuen. Eläimen kiintymyksestä ihmiseen olisi meillä paljonkin opittavaa. Kerran luotua yhteyttä, ei koira hevin katkaise.
Aika- ja joku muukin käsitys on niillä joskus kummallinen. Kun Päivis Niilo-koiran ollessa Jokilaaksossa kävi viemässä roskapussin ulos, oli vastaaotto kuin vuosien eron jälkeen hänen tullessa takaisin minuutin kuluttua. Vaikka Niilo seurasi koko ajan lasien takaa kulkemista jäteastialle ja takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti