Olen ollut nyt vuoden vaihteen molemmin puolin Aasiassa neljä kuukautta reippaan kahden vuoden tauon jälkeen. Se on aivan yhtä ihanaa kuin aiemminkin. Sitä elämä ei tosin ole kaikille kai koskaan eikä missään, jota joskus ihmettelenkin.
Kun heimoveli astuu Suvarnabhumin lentokentällä lentokoneesta kasvot loistaen kilvan auringon kanssa, saattaa suusta päästä iloinen lausahdus: "Voi, kun on lämmin!" Mutta jo seuraava aamu on voinut tuoda muutoksen mieleen, muttei ilmaan. Ja kuuluukin syvä, vähemmän iloinen huokaus: "Voi, kun on kuuma!" Joskus olenkin pohtinut, että onko kaiken yltäkylläisyyden keskellä suomalainen katoava luonnonvara, jolla olisi kaksi päivää peräkkäin kaikki aivan hyvin.
Ehkä edelleen kaikkien aikojen korkein lämpötila Thaimaassa on 27.4.1960 pohjoisosassa Uttaraditissa mitattu 44,5 astetta. Maa onkin suomalaiselle matkailijalle kesäinen kaikilla vuodenajoilla. Ilma on aina lämmin tai useasti jopa kuuma. Vuodenajat voidaan jakaa kolmeen. Thaimaa on kuitenkin iso ja kelit ajoittuvat hieman eri aikoihin eri paikoissa. Esimerkiksi kostea kausi on Koh Samuin saaristossa vasta syys-joulukuussa, mutta muualle sateet ajoittuvat kesä-lokakuulle. Ei olekaan vain yhtä hyvää aikaa, jolloin olisi parasta matkustaa ylipäätän Aasiaan.
Nyt, maaliskuun puolen välin lämpömittarini Jomtien-Pattayalla näyttää päivisin usein 35 astetta. Samaa sanovat somemaailman säätiedotukset ja lisäävät perään, että tuntuu kuin 41°. Kun aamuisin teen kolmenvartin kävelyni, pieni pyyhe tai puuvillakankainen rätti on hyvä varuste olkalaukkuni kupeessa.
Vaikken voi millään muotoa elvistellä kävelyilläni tai liikunnoillani muutenkaan, olen hyvilläni aamulenkeistäni kaikkine oheistoimintoineen ja virikkeineen. Onhan se kuitenkin yhteensä matkana kuin olisin kävellyt kesäkodistani Tyrnävälle viemään kukkasen isovanhempieni haudalle. Ja tuonut junassa Tuusulaan paluukuormassa repussani pussin seudun kuulua kevytperunaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti