Lisää joutenolon sisältöjä

Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Harrastamisen motiivina on melkein aina nautinto tai kiinnostus aiheeseen, toisinaan jopa rahallinen palkkio. 

Kun itselläni ei nykyisin muuta olekaan kuin vapaa-aikaa, voisin olla kokoaikainen harrastaja. Pidän kuitenkin enemmän täysipäiväisestä joutenolosta, joten leppoistamisen ohessa vain harrastan harrastamista.

Englanninkielen opettelemisen, aamukävelyn, saunomisen ja blogikirjoittamisen joukkoon mahtuu epäsäännöllisen nukkumisen lisäksi paljon sellaista mistä on kiire kaukana. Jopa tennis on vaihtunut petankkiin, jossa ei kiirehditä toisen lyömän pallon perässä, vaan palloja voi heitellä omaan tahtiin. Myönnän kyllä, että pelaisin pöytä- tai muuta tennistä sekä sulkapalloa, jos olisi pelikaveri. Rannekelloonkin tarvitsisin oikeastaan viisareiden sijaan vain viikonpäivät. Jotta tietäisin milloin on keskiviikko ja postilaatikkoon tipahtaa paperinen Aku Ankka 🤣. 

Peliharrastus on vaihtunut monelta osin virtuaaliotteluihin yksin tai muiden kanssa. Pelaan kännykällä pasiansseja ja jätkän- sekä tavallista shakkia, tammea ynnä biljardia tuntemattomia vastaan milloin mistäkin maailman kolkasta. Täyttelen myös eri vaikeusasteisia sudokuja ja kuvaristikoita jossakin istuen tai maaten.

Varsinkin Päiviksen kanssa harrastimme matkailua lentäen, autolla, junalla, teltalla ja moottoripyörällä. Kauimmillaan kävimme matkailuautolla, skootteri mukana Turkin vuorten yli Alanyassa. Polkupyöräiltiinkin ulkomaita myöten. Taisivat kerran olla mukana Välimerellä saakka. 

Kasvihuoneharrastus on edelleen olemassa, mutta se roikkuu löysässä hirressä. Jos talven lumet ovat romahduttaneet pienen viherhuoneemme, voi olla, etten heti uutta hanki.

Luonto omalla tavalla on minulle tärkeä. Omituisella ehkä siksi, että lasken siihen kuuluvaksi myös koirat vailla ihmiskotia, joita esimerkiksi Thaimaassa riittää. Ehkä luonnon osalta henkilökohtaisesti merkittävimmäksi saavutuksekseni lasken Jokilaakson, josta tuli viime kesänä virallisesti Jokilaakson luonnonsuojelualue. Sen keskellä asun Merikonttikodissa.

Puolisalaa elämääni tärkeäksi osaksi on luikerrellut jo mainittu kämmenenkokoinen älylaite. Sen merkittävin ominaisuus ei ole itselleni puhelin, vaan aivan muut. Tällä hetkellä käytän sen viittäkymmentä ohjelmaa suhteellisen säännöllisesti ja toista mokomaa vähemmän säännöllisesti. Lisäksi on aika määrä toimintoja, joita tarvitsen satunnaisesti. Jos joku tai itse sanon olevani laitteesta riippuvainen, pitää se täysin paikkansa. 

Vaikka tiedänkin monesta asiasta jotain, on vain kolme sellaista, joissa voisin katsoa olevani ammattilainen enemmän kuin harrastaja. Yksi on viina ja toinen on viinattomuus, mistä ajan kanssa saattaa muodostua mielen ja ruumiin balanssia. Sitä voi sanoa myös kokonaisvaltaiseksi raittiudeksi.

Kolmas, ehkä rakkain harrastus tai elämän sisältö ovat koirat. Ne eivät haukukaan minua niin paljoa kuin ihmiset. Sen he tekevät osin selkäni takana, jos enää sielläkään, sillä tekemiseni merkitsee nykyisin vain harvoille jotain.