Jomtienin ja Pattayan välissä on muutakin. Muun muassa Pattaya Suomi-Seura, joka ei enää kuulu Suomi-Seurojen suureen perheeseen. Se oli minulle yllätys, joskin olin ihmetellyt, kun ei enää ole näkynyt jäsenkirjeitä eikä keskusliiton myöntämiä järjestöavustuksia. Eikä uusia, suomalaisia kirjojakaan, joita saimme vuosittain 20 kappaletta Pattaya Suomi-Seuran jäsenistön luettavaksi. Itsekin toin niitä monesti Päiviksen kanssa Suomesta. Seuramme sai keskusjärjestöltä myös avustuksia useamman kerran, yhteensä enemmän kuin 1000 euroa, vaikka vuosikokouksessa toisin informoitiin.
Eroamisen syyksi kerrottiin, että "kallista emmekä saa sieltä mitään". Jäsenmaksu meille olisi ollut alle 200 euroa vuosi. Monta kertaa ollessani Pattaya Suomi-Seuran toiminnassa aktiivisesti mukana ja edelleenkin puhun sen puolesta, että jäsenillä on Seuralle paljon annettavaa, joka on yhtä tärkeää kuin mitä yhdistys voi tarjota jäsenilleen.
Olisi hyvä kaikille seudun suomalaisille, jos Pattaya Suomi-Seurakin ajattelisi samoin entisestä keskusliitostaan. Että se tarvitsee jokaista jäsentään. Pattayan seudulla olisikin nyt ja aina Suomi-Seuran jäsenyhdistykselle tilaa suomalaisen saunan lisäksi. Se on oikeastaan vähän häpeällistä, että näin ei ole, molempien puutteiden osalta.
Vuosikokouksessa huomasin, että se ei ole nykyisin yhdistyksen linjan mukaista, vaikka moni maksaa jäsenmaksunsa ensisijaisesti tukeakseen arvokasta toimintaa, minäkin nykyisin. Ajattelematta niinkään sitä mitä Seuralta saa tai saako mitään. Tärkeästä työstä muistuttaa tasavallan presidenttimme vuosittaisessa puheessaan ulkosuomalaisille.
Keskusliittona Suomi-Seura ry on maailmalla olevien, sinne lähtevien ja sieltä palaavien suomalaisten etu-, asiantuntija- ja palvelujärjestö. Suomi-Seuralla on jäsenyhteisöjä kaikkialla maailmassa, yhteensä 284 yhteisöä 37 eri maassa. Mukana on monenlaisia Suomi-yhteisöjä, joissa on väkeä vauvasta vaariin.
Jomtien ja Pattaya Beachin väliin mahtuu myös Dongtan Beach. Luulen sen alkavan Jomtienin poliisiboksilta, jota moni sanoo Hyrsylän mutkaksi ja jatkuvan kohti Pattayan keskustaa niin pitkälle kuin hiekkarantaa myöten voi maitse kulkea.Aurinkovarjojen lomassa, palmupuiden alla on monenlaista toimintaa. Nyt hiljaisempaa enkä ole nähnyt petankin pelaajia, kuten en kuorolaulajiakaan. Muistelen kyllä suomalaistenkin laulaneen rannalla ainakin joululauluja. Erilaisia "venyttelyryhmiäkin" olen siellä nähnyt, kuten myös pelattavan lentopalloa. Ehkä Päiviskin osallistui aamuvoimisteluun jonkun opin mukaan aikoinaan aamuisin.
Ranta on myös eräänlainen hyväksymisen tai ainakin suvaitsevaisuuden paikka. Siellä liehuvat sateenkaariliput maiden lippujen joukossa ja sinne mahtuvat kaikki rannan käyttäjät hierojasta hierojaan ja ladyboysta heteroon.
Kaikkinensa ranta on täynnä elämää aamusta iltaan ja joskus yöhön saakka. Juhlapäivinä näkee sielläkin monenlaista seremoniaa ja traditiota, joista en juuri tiedä mitään. Välillä illalla ihmettelen taivaalle lähteviä, ihmisten tekemiä tulisia mitä symboloivatkaan ja joskus ihmettelen jotain samantapaista, kun pienet, palavat lautat loittonevat aaltojen mukana yöhön ja pimeälle ulapalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti