Valta ja Vladimir Putin

Monet meistä hamuavat valtaa, mutta kuten on tiedetty pitkään, vallalla on haittapuolensakin. Valta turmelee ihmistä – yllättävillä tavoilla. The Atlantic -lehti kirjoittaa artikkelissaan, että monet viimeaikaiset tutkimukset viittaavat siihen, että valta saattaa vaikuttaa aivoihin samalla tavalla kuin joskus aivovaurio. Mitä kauemmin ihmisillä on valtaa, sitä useammin he menettävät juuri niitä ominaisuuksia, joiden avulla nousivat valtaan.

Vielä pari viikkoa sitten minulla oli vain yksi tympeä tulevaisuuteen liittyvä, iso kirjoitusaihe. Se oli Covid-19 virus, jonka varjostaessa monen elämää, lensin luottavaisin ja turvallisin mielin talveksi Thaimaahan. Thaikotimme Seven Seasissa on paljon venäläisiä, enemmän kuin ketään muita. Jos arkisin piipahdan saunaan, on seura lauteilla todennököisesti itäisestä naapurimaasta. Nyt en tiedä oikein kuinka heihin suhtautuisin, sillä vastuunsa on kansallakin. 

Vladimir Putinista oman maani entinen boss Tarja Halonen sanoi, että hän on ystävä ja heillä on samanlainen huumori ja sen taju. Kun tämä Tarjan ystävä hotkaisi Ukrainalta Krimin niemimaan, ajattelin, että vaikka on hyväksi, että pienellä maalla ei olisi vihollisia, niin kyllä presidentimme saisi valita silti ystävänsä paremmin. Viime aikaiset Ukrainan tapahtumat ovat laittaneet minut huomaamaan, että vallahimo ja -halu on vielä vaarallisempaa kuin vihamies tai -nainen.

Ei ole kovin kauaa aikaa, kun olisin ollut valmis lyömään vetoa omaisuuteni, että aikanani ei Suomi sotaan joudu. Nyt en löisi siitä killinkiäkään vetoa. Eilen kirjoitin sananlaskuista, joissa monessa on viisaus. Tänään lisään listaan yhden isältä opitun, jonka hän eli todeksi rintamalla: "Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi".

Olen viime päivinä lukenut Putinista paljon ja olen jotain aivan muuta kuin hämmentynyt, vaikkei sillä itseni lisäksi muille mitään merkitystä olekaan. Järkyttynytkin olen enemmän kuin Trumpista koskaan. Naapurimaamme päämiehen mielipide Suomenkin itsenäisyydestä on, että sen antaminen oli maanpetos.

Ei tarvita kummoista matematiikkaa eikä loogista päättelykykyä käsittääkseen, että jos ei kukaan eikä mikään Putinia pysäytä, on hän eräänä päivänä kolkuttelemassa isänmaamme ovia pyytäen avaimia. Viesti on, että uusi tai entinen isäntä on palannut. Hän puhuu historiasta, mutta valikoiva muisti ei taivu siihen, että Suomen suuriruhtinasmaa on ruotsalaisten luomus. Eikä Vladimir pyydä avaimia Ruotsin kuninkaan valtuuttamana, vaan liittääkseen ne omaan nippuunsa.

Juuri tällä hetkellä ajattelen, että yksi suuurimmista maamme historian virheistä on, ettemme liittyneet Natoon viimeistään Baltian maiden kanssa yhtä aikaa. Sen käsittämiseen meidän olisi ilmeisesti pitänyt vuosien rähmällään olon sijaan elää aikamme Neuvostoliiton vallan alla Viron, Latvian ja Liettuan tavoin. Sananlaskuihin ja suomalaiseen jahkailuun viitaten, että "älä tee sitä tänään, minkä voit huomenna siirtää ylihuomiseksi". Joskus käy kuitenkin niin, että kun aikansa siirtää käymäläreissua, on vellit housuissa. Jos ei omissa, niin lasten.