Petankkia ja maailmanparannusta

Aiemmin kirjoitin, että olen monta kertaa aloittanut petankkiharrastukseni, joka ei koskaan ole jäänyt elämään. Vaan sammunut muutaman kerran jälkeen kuin hiipuva nuotio. Nyt se elää paremmin ja voin kuvitella sen kulkevan mukanani yhtä kauan kuin minäkin Thaimaassa. 

Ehkä siksi, että olen löytänyt parituntisen pallojen matkassa olevan muutakin kuin pelaamista. Se on mukavassa seurassa, hyvällä ja huonolla huumorilla maustettua yhdessäoloa. Siihen lisähöysteen tuovat ottelutauolla ilmestyvät, skootterin sivussa kulkevat tuotekärryt. Toisesta saa jääkylmää kahvia tai teetä ja toisesta yhtä kylmiä jäätelötötteröitä viidellä eri maulla.

Pelipaikkaa kutsumme Buddha-aukioksi, jossa tapahtuu paljon muutakin. Vielä illalla ja nyt aamullakin ihmettelin paikallista miestä, jonka taisimme ajatella tuovan alueelle kuivattuja risuja pihaansa rumentamasta. Mutta kuinka väärässä olimmekaan, kun hän kaivoi tavaroistaan kuokan ja istutti aidan viereen parimetrisen puun taimen. Se ei selvinnyt miksi hän näin teki, joten loimme oman tarinamme. Ajattelimme, että hän hyvitti jonkun tekonsa istuttamalla kasvin ja antamalla sille uuden elämän mahdollisuuden. 

Koska kyseessä on ensisijaisesti Buddhan aukio, on siellä myös leikkimökin kokoinen rakennus, jossa luulen henkien asuvan. Ihmiset käyvät siellä säännöllisesti siivoamassa ja tuoden päivittäin asioita sekä juomaa. Viettääpä siellä aikaansa pulupariskuntakin. En tiedä ovatko pienen huoneen varsinaiset asukkaat hyviä tai huonoja, jolloin tuomisien tarkoitus olisi lepyttäminen, jotta eivät intoutuisi kiusaamaan ihmisiä, vaan pysyisivät kodissaan. 

Buddha-aukiolla ratkotaan myös joskus pariskuntien keskinäisiä asioita. Yhtenä aamuna tullessani katsoin lehtikasassa istuvaa naista, joka tuijotti tuimasti takaisin sanoen, että mitä sinä siinä katselet (lue töllötät). Siihen minä, että soli soli. Pian seuraan ilmestyi mies ja he ryhtyivät pontikan avulla aukomaan parisuhteensa solmuja. Keskustelu äityi niin suuriääniseksi, että se hallitsi pelikenttämmekin tapahtumia. Välillä apuun haettiin henkien huoneesta neuvoja, jonka jälkeen olikin tovin sopu maassa. Kunnes äänet kasvoivat humalatilan edetessä entisiin mittoihinsa.

Aivan oma lukunsa ovat aukion kaksi, varsinkin farangeja kohtaan arkaa koiraa, jotka eilen ajoivat alueelleen tunkeutuneen muukalaisen tiehensä. Arvatenkin se oli päässyt lähistöltä omille teilleen, koska kaulassa roikkui parimetrinen kettinki. Luulen, että joku on hakannut toista Buddha-aukion koiraa kepillä tai vastaavalla, sillä paikallisille se huiskuttaa ystävällisesti häntäänsä.