Yhtenä päivän sisältönä kirjoittaminen

Elämän tähden ry on julkaissut monta blogikirjoitusta. Nykyisessä paikassaankin 3739 kappaletta, joista ehkä 1/3 on Päiviksen käsialaa ja loput minun. Viimeiset vuodet olen kirjoittanut yksin, mutta toivon Päiviksen vielä joskus palaavan. Siksikin, että hän on kirjoittajana minua parempi ja hänellä olisi paljon muita kiinnostavaa sanottavaa. 

Toki voisihan hän tai joku muu olla aivan satunnainen kirjoittaja. Tilaa on kertajulkaisullekin, kun vaan lähettää tekstinsä vaikka sähköpostilla osoitteeseen: jorma.soini@in105.fi. Joten please, kirjoittakaa jotain, julkaisen kyllä. Nimimerkillä tai omalla nimellä, valokuvalla tai ilman, aivan toiveittenne mukaan.

Eilen aamulla kävellessäni oli mieleni monella tavalla kepeä, sillä usein niin melankolisessa maailmassani oli kaikki hyvin tai niin hyvin kuin voin kohtuudella odottaa. Eivät kiusanneet petankkipaikan muurahaisten kusemat tai puremat eivätkä moskiittojen yölliset pistot. Blogiaiheitakin on riittänyt enkä edes muistanut milloin sellainen on pitänyt vääntää väkisin. Mutta yön aikana oli Nukku-Matti unihiekkaa silmiini tuodessaan vienyt paluukuormassa tai töppösissään jutut mennessään ja pää oli tyhjä. Tyhjyydessä ei ollut edes sattumaa. 

Mutta aina olen aiheen löytänyt tavalla tai toisella, vaikka ottamistani valokuvista. Tätä ajattelin eilen katsoessani uutta kieltomerkkiä, joka kehottaa olemaan ruokkimatta katukoiria. Kun siinä ei muuta englanniksi sanottukaan, jäi iso osa infosta toistaiseksi salaisuudeksi. Ehkä joku thaikielen taitaja vähän jeesaa? Hätäisen tulkinnan ja kielivalikoiman perusteella voisin toivomuksen tai kiellon olevan tarkoitettu etupäässä paikallisille.

Mieltäni ilahdutti myös Pattaya Suomi-Seuran naisten vierailu paikallisen hyväntekeväisyysjärjestön luona. Sen tehtävä on jeesata naisia pois baaritytön elämästä, joka ei varsinkaan ajan myötä ole herkkua. En tiedä miksi niin ajattelen ja vertaan, mutta mieleen tulee ehtoopuolen taiteilija, jonka musiikkia ei kukaan enää kuuntele eikä osta. Mitä tekee silloin unohdettu laulaja, joka ei ole osannut elämässään muuta kuin laulaa?