Elämäni iloja eläinten kanssa

Luulen minulla olevan Thaimaassa hyvän päivän tuttuja lähes yhtä paljon koirissa ja kissoissa kuin suomalaisissa ihmisissäkin. Kaikki tuttavuudet ovat mukavia, joista eläimet saavat oman aikansa. Myös rantatuolien välissä ruokaansa etsivät kyyhkyset ja varpuset, joille koiran kuivamuona kelpaa yhtä hyvin kuin kissoillekin. Jos on malttia, tulevat linnut syömään kädestä.

Kuten apinatkin, joita tapaan viikottain, kun vietämme päivän Sai Kaew armeijan rannalla. Tavaroiden kanssa on syytä olla tarkkana, sillä kun silmä välttää saattaa eväspussi tai käsilaukku lähteä puiden latvaan tutkittavaksi. Huulipuna ja muutkin kauneudenhoitovälineet ruuan lisäksi saattavat jäädä sille tielleen.

Kissoihin olin pitänyt monta vuotta etäisyyttä, mutta jotenkin ne ovat tällä matkalla luikerrelleet takaisin sydämeeni. Ehkä ensimmäisenä sinne tunki itsensä naapurimajatalon chihuahua Owen-koiran kaveri. Usein hame päällä kulkeva pieni pentu, joka häkkiin joutuessaan naukuu surkeasti ehkä luullen Owenin olevan vapaana. 

Lopullisesti kissatilan itseltäni raivasi uuden aamiaispaikkani viihdyttäjätyöntekijä, joka sangen pian oppi tulemaan viereeni puskemaan reittäni syödessäni aamiaista. Nyt se tulee keittiöstä juoksujalkaa kuultuaan ääneni, kun toivottelen muulle henkilökunnalle huomenia. Eräänlaista ostettua välittämistä siis, kuten viihdyttäjän työhön usein kuuluukin. 

Usein kävellessäni vilkuilen maahan, sillä kääntelen koppakuoriaiset oikein päin, kun ne jostain syystä makaavat asfaltilla selällään jalat kohti taivasta sätkien. Aiemmin törmäsin silloin tällöin aamulenkillä myös laitumelle menossa olevaan karjalaumaan paimenineen, mutta nyt ne ovat olleet poissa.

Kun olen lisännyt lenkkivalikoimaa, ovat tilalle tulleet kanat kukkoineen, jotka minut kohdatessaan kiekuvat ja kotkottavat varoituksia toisilleen. Kanalauman käyttämästä kielestä en sen enempää saa tolkkua. Läheisellä vesialueella näen joskus haikaran sekä muun kokoisia ja näköisiä lintuja, jotka minut havaitessaan ottavat äänettöminä siivet alleen.

Mukavaa on myös havaita, että sen myötä kuinka kohtelen eläimiä, ovat niiden emännät ja isännät tulleet silminnähden ystävällisemmiksi minua kohtaan. Siihen kyllä saattaa vaikuttaa sekin, että usein lapsia tavatessani annan heille kolikon tai pari, joskus jotain muutakin.

Aamulenkkini ovat itselleni jotain ainutlaatuista, jolloin koen hyviä fiiliksiä yhteydestä ihmisiin, eläimiin ja kasveihin. On mukava kokea olevansa ainutlaatuinen, mutta mitätön osa maailmankaikkeuden suurta suunnitelmaa, josta uskottelen ymmärtäväni jotain, vaikken siitä oikeasti mitään käsitäkään.