Voiko hiljaisuutta kuulla?

Kun kello oli täällä 6.10, oli se Suomessa tunti ja kymmenen minuttia yli puolenyön. Siinä hetkessä tupsahti talvisesta kotimaastani chatviesti Thaimaan varhaiseen aamuuni: "Ihana iltalenkki lumisateessa. Vieläkö sinä kuulet lumihiutaleiden maahan putoamisen?"

En ollut koskaan ajatellut, että niilläkin voi olla ääni. Siihen hetkeeni se oli kuitenkin hyvin kaunis kysymys. Piti oikein katsoa kesäajassa olevasta Jokilaakson kamerasta nähdäkseni sataako lunta. Satoihan siellä. Mutta vaikka mikrofoni olisi ollut kytkettykin, luulen, etten kuulisi lumen ääntä 8000 kilometrin päähän. Mutta onhan se totta, että lumihiutaleellakin on äänensä sataessaan, kuten myös laskeutuessaan maahan tai vaikka talvisen kuusen havulle. En vaan kuule sitä. 

Olen kuunnellut hiljaisuutta monesti, jonka kuuntelemisessa on oma, mystinen taikansa. Ehkä täydellistä hiljaisuutta ei silti ole olemassa. Kuten ei valkoista tai mustaakaan. On vain toinen toistaan mustempaa tai valkoisempaa. Kuten mielenikin monesti, ehkä jonkun muunkin.

Yössä varsinkin kuuntelen usein hiljaisuutta, joskaan se ei minulle enää sitä koskaan tule olemaan. Pääni sisällä on vuosi vuodelta enemmän ääniä, jotka kuulen liiankin hyvin. Vastaavasti keskustelukumppanin tai uutistenlukijan ääni on epäselvempi, jonka tiedän johtuvan huononevasta kuulostani.

Mutta kuuloisuuden sijaan minulle ei ole tullut äänettömyys, vaan sisäiset ääneet. En tiedä miten on kuuroutuneen tai syntymästään saakka kuuron laita, onko hänen vaihtoehtonsa hiljaisuus tai pään sisäinen humina vai vaikka kumina, jota korvillaan kuuleva ei edes ymmärrä. Jos ihminen voi suunsa lisäksi puhua käsillään, niin toki hän voi kuullakin silmillään. Tai mitä sanoo viittomakielen taitaja Outi Huusko?

Varsinkaan koulussa en osannut olla hiljaa silloin kun piti. Siitä syystä olin usein käytävällä ja muut olivat kuulemassa sekä muutenkin oppimassa luokassa. Ehkä en vieläkään osaa pitää ääntä enkä edes kirjoittaa sanoja silloin tai niin kuin joku toivoisi. Onkin helpompaa puhua kasveille tai eläimille. Silloin koen olevani äänessä ja äänetön aina sopivaan aikaan ja puhuvani niille vain sopivia. 

Hiljaisuudessa ja äänissä on minulle paljon sellaista, mitä en tiedä enkä käsitä. Kuinka esimerkiksi kuulen joskus selvästi, kun joku puhuu minulle ja muillekin unissa? Aivan oma lukunsa ovat ihmisten oikeudet kuulla tai käsittää toisten puhuma miten päin milloinkin. Joskus kuulenkin jonkun ventovieraan suusta itseni sanoneen niin tai näin, vaikka oletan tietäväni mitä olen puhunut.