Joskus tai kai aina toivon, että voisin olla iäti oman elämäni tutkimusmatkailija ja alati kiinnostunut monesta uudesta. Näin on ollut, kun katson vaikkapa vuoden tai pitempääkin taivaltani taaksepäin. Kun sen sijaan katson eiliseen tai toissapäivään, tuntuvat päivät olevan tuttuja rutiineja täynnä.
Oikeastaan jo yli neljäkymmentä vuotta sitten hyvästellessäni alkoholin juomanani, tein muitakin valintoja. Ajattelin, että jos pystyy karsimaan elämästään asioita, joita ei halua, ei ole edes tärkeää etukäteen tietää mitä haluaa. Vaan voi hyppiä suhteellisen huoleti uuteen ja tuntemattomaan, jos voi luottaa kykyynsä karsia elämästään pois valintoja, joiden huomaa nakertavan elämänlaatua, mitä se sitten itse kullekin onkaan.
Sen sijaan Thaimaassakin on minulle muodostunut suosikkiruokapaikkojen joukko, johon joskus tulee uusi lisää ja joku tipahtaa pois. Syitä on monia. Hyvä ruoka, kohtuuhinnat ja viihtyminen ovat tärkeitä asioita. Viihtyminen on itselläni monesta kiinni, johon henkilökunta vaikuttaa aika tavalla, mutta myös muiden asiakkaiden käytös.
Listaltani voi myös pudota, jolloin teen tarkkaa harkintaa. Äkkipikaisuuksissani harvoin karsin mitään pois. Mutta jos henkilökunta on usein ynseää tai laskee silloin tällöin vaihtorahat väärin aina samaan suuntaan, käännän selkäni, vaikka mielelläni annan henkilökohtaisen palautteen ensin ikään kuin varoitukseksi.
Joskus laskuvirhekin laskua maksaessa voi muodostua mukavaksi lopputulokseksi, vaikka kukaan ei koe tehneensä väärin tai tulleensa sen kohteeksi. Eilen kävi kantapaikka Jaenassa näin. Söimme kolmisin, iältään aikuiset herrasmiehet, mustapippurikalaa ja tuli maksun aika. 270 bahtin laskun ympärille pöydälle kasautui pieniä seteleitä kahteen eri kasaan. Aikani katsoin ja osaltani kuittasin tilanteen maksamalla kaiken 1000 bahtin setelillä ja 30 bahtin tipillä. Sen jälkeen kaverini työnsivät minulle keräämänsä setelit, kuten myös paikan isäntä vaihtorahani.
Kenellekään muulle rahat eivät enää kelvanneet, vaan kaikki väittivät kuorossa niiden kuuluvan minulle koska hoidin koko laskun. Maksoin siis tonnilla, josta sain vaihtorahaa 700 bahtia, jonka lisäksi lounasseurani molemmat herrat antoivat minulle keräämistään kasoista väkisin 300 bahtia kumpikin.
Heh... Ennen ruokailua minulla oli 1000 bahtia ja kun olin maksanut kaiken, oli minulla 1300 bahtia, josta kolikkokaan ei enää kelvannut muille. Seurani jätti vielä lähtiessämme pöytään lisätippiä 100 bahtia ja kaikki olivat tyytyväisiä 😂.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti