Nykysuomen sanakirjassa on 210 000 sanaa, joista 64,8 % on yhdyssanoja ja 26,6 % johdoksia. Sanakirjaa varten kerätyssä sanastokokoelmassa oli vastaavasti sanoja yli 800 000.
Perussanoja on huomattavasti vähemmän. Silti niitä on murteissakin arvioitu olevan yhteensä noin 10 000.
Nykysuomen sanakirjassa on vajaat 18 000 perussanaa. Jos yleiskielen sanastosta poistetaan nuoret vierasperäiset sanat, jäljelle jää noin 6000 omaperäistä perussanaa.
Ylläolevasta ei voi päätellä onko suomi rikkaampaa kuin muutkaan kielet, vaikka niin kuuleekin silloin tällöin sanottavan. Ehkä pienen maan ja pienen kielialueen on tärkeämpää korostaa kuulemiaan tai lukemiaan hyviä asioita maastaan.
Itse en ole minkään kielen taitaja, enkä esimerkiksi ole koskaan opiskellut missään kurssilla tai koulussa päivääkään englantia. Lähes 40 vuotta, sitten kävin espanjankielen, kahden viikon intensiivikurssin Jyväskylän yliopistossa, sillä olin ostanut kahden kaverini kanssa ravintolan Kanarian saarilta. Sen tarina päättyi kyllä aivan muuhun kuin kielitaidon puutteeseen.
Kirjoitan paljon ja minulle on tärkeää osata kirjoittaa tarvittaessa oikein ilman virheitä. Niitä silti tulee, vaikka monesti tarkistan jotain ilmaisuani sanakirjasta tai Googlen avulla. Pidän sanoilla leikkimisestä ja epätavallisista ilmaisuista. Joskus joku sanoo saivartelijaksi ja toinen sanoo pitävänsä keskusteluista kanssani, koska kokee niissä tulevan esiin uusia näkökulmia. Pidän jälkimmäisestä palautteesta enemmän.
En koe saivartelevani, sillä ihmisen on välillä vaikea ottaa takaisin omia, epätarkkoja tai peräti vääriä ilmaisuja. Saatan sanoa, kun joku kertoo maailmassa olevan niin ja niin monta eläinlajia, ettei se ole aivan noinkaan eikä varsinkaan koko juttu. Vaan ihminen on löytänyt tai tunnistaa määrätyn määrän lajeja, joita kuolee koko ajan ja tulee myös uusia. Emmekä edes tiedä mitä kaikkea elävää valtamerten syvyydet kätkevät sisäänsä. Puhumattakaan ikiroudan ja -jään alla olevasta, joka vain odottaa olosuhteiden muuttumista herätäkseen eloon. Viidakotkin ovat oma lukunsa.
On mukava käyttää suomenkieltä ja tuoda sen avulla uutta, tuorettakin keskusteluihin. Vaikka nykyisin toistan paljon itseäni enkä muista mitä olen kellekin kertonut ehkä useampaan kertaan. Jos joku tavoistani jättää saivartelun maun, mahdollisesti hieman ummehtuneeseenkin suuhun, olkoon niin. Jatkan omia polkujani ja kehityn edelleen väärien valintojen asiantuntijana. Sillä vain harvoissa asioissa tiedän tapahtuneen menneen parhaalla mahdollisella tavalla. Joskus selitän vääriä valintoja, että niin oli tarkoitettu ja joskus pystyn myöntämään tehneeni jotain muuta kuin oikean ratkaisun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti