Aikoinaan alkoholi oli tärkeä asia elämässäni. Sen suhteen olin kaikkijuomainen ja keittelin paljon kolmen päivän pikakiljusta pontikkaa pienellä sähköhellalla vanhempieni rakentaman omakotitalon yläkerrassa, joka oli kotini. Prosentteja arvioin polttamalla valmista juomaa viinapullon korkissa, jolloin näin paljonko korkkiin jäi palamatonta nestettä. Sinistä liekkiä tuijottaessani tuumailin monesti, etten ole ollenkaan varma, että hulluus alkaa siitä, jos jätän tekemäni juoman juomatta.
Viimein hyvästelinkin parhaan ystäväni ja rinnallakulkijan ja lopetin alkoholin käytön tyystin. Muistelen, että painoni oli silloin 54 kiloa, joka ei ole paljon 180 senttiä pitkälle miehelle, joten päätin tuplata painoni tai painaa kerran elämässäni vähintään 0,1 tonnia. Kun sen saavutin ja vähän ylikin, havahduin uuteen todellisuuteen makaamalla Meilahden sydänvalvomossa infarktin saaneena.
Selvisin sieltä nippa nappa omin jaloin jalat edellä lähdön sijaan. Siitä eteenpäin viinan sijaan matkakumppanina on kuitenkin ollut reippaan sorttinen ylipaino, jota olen välillä onnistunut karistamaan ja toisinaan en.
Tällä Thaimaan matkalla olen tehnyt uuden myönnytyksen tapoihini ja olen antanut paikallisten naisten leikata rannalla varpaankynteni, kun en vatsani vuoksi siihen luontevasti itse kykene. Reippaan puolen tunnin lystistä maksan 200 bahtia, joka tämän päivän kurssilla on jonkun verran yli 5 euroa.
Se on ollut mukavaa, sillä yksin kun elän, ei naisia ole juuri ollut lähempänä tekemässä kanssani mitään henkilökohtaisempaakaan 🤣. Yhä vähenevän tukkani, lisääntyvät partajouhet sekä kulma-, nenä- ja korvakarvat olen leikannut itse Niilon kanssa yhteisellä koiratrimmerillä, jota hän ei tosin käytä. Joskus saman teki minulle vaimoaikanaan Päivis.
Vain kerran vuodessa olen teettänyt homman ulkopuolisilla Burapan moottoripyörätapahtumassa. On kohdallaan, kun puoli liivijengiläinen on partaveitsensä kanssa avoimella kurkullani. Silloinkin leikkaaja saattaa vaihtua, sillä kun kysyin viimeksi edellisen kerran parturiani, sain vastaukseksi vain, että veli kuoli. Kun alati rehellinen olen, on sanottava, että heikkoina hetkinäni tukkaani on leikannut joku muukin. Melanien operointiin liittyy paljon kauniita muistoja, mutta myös surua ja tuskaa 😥.
Tämän hetken ylimääräinen painolasti napani ympärillä on saanut minut hämmennyksiin, sillä täsmälleen samat liikunnat ja ruokailut ovat karsineet aiemmin kiloja reissuni aikana toistakymmentä. Nyt näin ei ole ja yritänkin iloita siitä, että painoni ei ole myöskään noussut. Mutta tämänkään projektini kanssa en ole luovuttanut, sillä alkoholin ja tupakan jälkeen kilot ovat tiedossani olevista riskitekijöistä suurin elämäni lyhentäjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti