Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 5. tammikuuta 2022

Rantatuoleja ja aurinkovarjoja

Jomtien, Dongtan ja Pattaya Beacheillä on ehkä yhteensä pituutta parikymmentä kilometriä. Joitakin kallionkielekkeitä lukuunottamatta se on käytännössäkin lähes kokonaan hiekka- ja uimarantaa, jonka koko pituudelle varsinkin sesonkiaikaan on levittäytynyt matkailijoita. Päiväsaikaan on enemmän ulkomaalaisia ja kotimaan vapaa-ajan viettäjiä on enemmän iltaisin sekä varsinkin viikonloppuisin. Heitä tulee esimerkiksi paljon Bangkokin suunnalta vähän samaan tapaan kuin suomalaiset menevät mökeilleen. Jostakin luin, että uutena vuotena Bangkokista olisi lähtenyt 7 miljoonaa autoa juhlan viettoon. 

Varovaisesti ja ehkä alakanttiin arvioiden rannasta ehkä puolet on täytetty aurinkovarjoilla ja -tuoleilla. Niitä on aina noin viisi peräkkäin jonossa ja kymmenkunta riviä rinnakkain kymmenellä metrillä. Kymmenellä metrillä on siis 50 tuolia, sadalla metrillä 500, kilometrillä 5000 ja kymmenellä kilometrillä 50 000 tuolia ja varjoa. Jotka kerätään joka ilta pois ja laitetaan takaisin joka aamu. Moni rannan yrittäjä asettelee tuolinsa ja pöytänsä vielä illoiksi ryhmiin, kun thaimaalaiset tulevat rannoille farangien sijaan. Se on valtava työ päivästä ja vuodesta toiseen. 

En tiedä kuinka asian laita on, mutta luulen, että kaupunki huutokauppaa rantatuolipaikat vuosittain. Sääntöjäkin varmasti on, joista oman alueen siistinä pitäminen lienee yksi, kuten aurinkotuolien ja -varjojen kasaaminen nippuihinkin päivän päätyttyä. Pari, kolme vuotta sitten viranomaiset määrittelivät hyvin tarkkaan kunkin yrittäjän alueen ja mihin tuolit saa sijottaa. Sitä myös valvottiin peräti mittanauhan kanssa.

Siitä minulla ei ole käsitystä millaisilla ja kenen kanssa tehdyillä sopimuksilla tuolien välissä kulkee mitä erilaisempia kaupustelijoita tavaroita ja palveluja myymässä. Pikkuinen poika saattaa myydä yksittäistä wc-paperirullaa ja alle kouluikäinen tyttö kuljettaa pienessä häkissä varpuslintua, jonka hän vapauttaa muutamalla bahtilla. Joku kauppaa hierontaa, kynsienleikkuuta tai tatuointeja. Joku myy huiveja, toinen leninkejä, kolmas lihapiirakoita ja neljäs jäätelöä. Kirjo on melkoinen ja oikeastaan kaikkea sitä on tarjolla mitä voi kuvitella farangin aurinkotuoliinsa ostavan.

Kun joku varoittaa ratsiaa tekevistä poliisista, käy vilske rannalla, kun luvattomat kauppaat juoksevat varjojen alla heitä pakoon. Jäljelle jäävät vain luvan kanssa kauppaa tekevät, kunnes poliisi lähtee ja kaikki palaa entiselleen. 

Tottakai Jomtien Beach on hiljaisempi kuin sesonkina, mutta kaikkea muuta kuin kuollut. On mukava nähdä, kuinka thaimaalaiset vapaa-ajanviettäjät paikkaavat turistien jättämää aukkoa ja tuovat monen pöytään ruokarahaa.

Suurella mielenkiinnolla seuraan mittavaa rannan kunnosta. Varsinkin eteläpäähän on tuotu valtavat määrät hiekkaa ja tuodaan yhä. Ranta on levitetty moninkertaiseksi, joka varmasti vilkastuttaa Etelä-Jomtienin elämää, ellei sadekausi tulvineen vie tälläkin kertaa maat mennessään. 

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

hieno
kirjoitus.