Meripäivä

Olisiko ollut noin viikko sitten, kun vietin yhtä leppoistamispäivistäni pitkästä aikaa Train (Juna) Saunassa aiemminkin mainitussa laatuseurassa. Jolle näyttää tapahtuvan, vaikkei mitään tehtäisikään. Saunasta ja vähän joka puolelta etsimme joukolla tällä kertaa kaapin avainta, joka oli kadonnut mystisesti yhdeltä seurueemme herrasmieheltä. Viimein yksi "thaisoturi" löysi sen uima-altaan pohjalta.

Saunareissulla tutustuin myös keiteleläiseen mieheen, joka kysyi lähdenkö jonkun päivän kuluttua päiväksi merelle. Eilen oli sen aika ja meitä olikin tusinan verran aamulla kokoontunut Pattayan Bali Hai Pierin satamalaiturille.

Joukko oli itäsuomalaisvoittoinen, ellen sanoisi peräti savolainen. Selvisi sekin, että Keitelejärvi on Keski-Suomessa, mutta samanniminen kunta on Savossa. Siihenkin tuli valoa miksi suomalainen viisaus sanoo jostakin maamme osasta, että siellä on vastuu kuulemasta kuulijalla. Sen verran hulvattomia olivat tarinat. Meitä oli tosiaan täysi tusina lomapäivän viettäjää yli 80 hengen aluksessa, joten tilaa ja mieleistä paikkaa riitti jokaiselle. Kalastettiin, tarinoitiin, syötiin, juotiin, uitiin ja vain oltiin.

Itselleni Thaimaassa kaikki toimii viruksen mellastuksesta huolimatta loistavasti, josta nautin välillä itsekkäästikin ainutlaatuisella tavalla, sillä väljyyttä löytyy joka puolelta sopivasti. Paitsi immigrationissa eli ulkomaalaisvirastossa, jossa tuntuu lähes aina olevan melkoiset jonot.

Merellä, 700 bahtin matkalla ruokineen ja vesineen vierähti 6-tuntinen mukavasti. Voisinkin sanoa, että oli muutakin mainiosti kohdallaan kuin hinta. Vastaavalle reissulle lähden uudelleenkin, jos tilanne tulee kohdalle. Nyt, kuten monet aiemmatkin meripäiväni ovat suuntautuneet lähisaaren Koh Larnin rannikkovesille. Tällä kertaa emme käyneet maissa enkä sitä kaivannutkaan.

Olen toki Siaminlahtea kiertänyt muuallakin, joten joku käsitys lähivesistä on muodostunut. Kun Jomtienin rannalta katsoo ulapalle, näkee kirkkaalla säällä saaren, joka on muotonsa vuoksi saanut nimen Perse- tai lasten kuullen Pyllysaari. Sielläkin olen käynyt pari, kolme kertaa, Yksi reissu oli ikimuistoinen yhden tai kahden meistä kolmesta veneellä. Monta kertaa matkalla huokailin ylös, että Hän armossaan hyväksyisi, että pääsisimme hengissä takaisin, sillä sen laatuinen oli aluksemme. Selvisimme, muttemme kuivin jaloin, vaan aluksemme upposi takaisin tullessa rantavesiin ja piti uida mantereelle 🤣🤣.