Pattayan alakuloinen aika

Kun viime kerralla lähdin Jomtienilta Suomeen, otti Covid-19 ensiaskeliaan eikä kukaan tiennyt mitä on edessä. Nyt aikaa on kulunut pian kaksi vuotta, ensiaskeleet ovat kaukana takana eikä kukaan tiedä edelleenkään minne olemme menossa viruksen kanssa. Toivottavasti joskus myös ilman sitä, mutta sitä emme tiedä. Joten olemme tavallaan lähtöruudussa emmekä tiedä sitäkään millaiseksi Thaimaa turismin osalta muodostuu. 

Asuin viime kerralla reilun kuukauden muun muassa Paradise Parkissa, kun kävelin yhtenä aamuna pyyhe olalla aamu-uinnille talon altaaseen. Uijien tilalle olivat tulleet puomit sekä teipit kieltoineen. Poissa oli iloinen ilme, aurinkotuolit ja ihmiset.

Luulen, että paikallisetkaan eivät käsittäneet kuinka syvälle sukeltaa kaikki se minkä matkailu on Pattayan seudullakin mahdollistanut. Se on hyvin surullista, sillä matkailubisneksen takana on paljon huolta leivästä ja sen puutteesta. Sen ovat joutuneet kokemaan paikalliset sekä ulkomaalaiset yrittäjät, mutta myös monet muut.

Eikä siihen tarvita edes yritystä, sillä joukkoon kuuluu myös Pattaya Suomi-Seura ry. Vaikka olen ollut jäsen kauan ja kantanut vuosien aikana monella tavalla korteni kekoon, en tiedä yhteisen yhdistyksemme tämän päivän enkä eilisenkään tilanteesta juuri mitään. Miksi näin on, on tavalliselta rivijäseneltäkin aiheellinen kysymys, sillä tarinoita tilanteesta riittää rannoille ja baaripöytiin. 

Näin ei tulisi olla, vaan hupenevasta jäsenistöstä ja tietenkin kaikista muistakin Seuran palveluiden käyttäjistä tulisi pitää hyvää huolta myös tiedon osalta. Voi olla, että näin onkin, vaikka en itse sitä niin koekaan. Avoimuus on joka tapauksessa kateissa, jota ei jäsenkirjekään juuri avannut. 

Kun aikoinaan jäin hallituksesta pois, oli jäsenmäärä 500-700 paikkeilla laskentatavasta riippuen. Oletan, että jäsenmaksunsa maksaneita ei ole enää puoltakaan siitä. Määrä lähti laskuun jo ennen koronaa, joten sen piikkiin voi laittaa vain osan hiipuvasta toiminnasta. 

Yhteistä entiselle ja nykyiselle puheenjohtajalle on, että molemmat tekivät paljon Seuran sekä kävijöiden eteen ja varmasti yrittivät parhaansa. Kuten moni muukin Seuran vapaaehtoinen puurtaja. Seura on kuitenkin meidän kaikkien Pattayan kävijöiden ja olijoiden yhteinen juttu ja toivoisin, että toiminta ei loppuisi tai hiipuisi aivan olemattomiin.

En vaan tiedä missä tilanteesta voisi edes vaihtaa mielipiteitä ja kenen kanssa. Sillä kerran sitä yritin Seuran Facesivuilla, mutta ylläpito ei sallinut juuri kritiikin sanaa ja keskustelu katosi yhtä liukkaasti kuin kritiikki katoaa Thaimaan ystävien sivuiltakin.

Mutta Jomtien Pattaya Beachin Facebook-sivuilta ei katoa mikään, jonne tämän blogitekstin kopion. Toivoisin, että saisimme edes puhetta aikaiseksi. Mitä voitaisiin tehdä yksin tai yhdessä vai eikö mitään?