Aluevaalit

Viime yönä Thaimaan aikaa järjestettiin kotimaassani historian ensimmäiset aluevaalit. Koska olen kaukana Suomesta, jätin äänestämättä, sillä Pattayalla äänen antaminen oli tehty itselleni liian vaikeaksi. Ehkä joku muu koki asian samoin ja ehkä ulkosuomalaisen ääni ei ollut tällä kertaa tärkeä. 

Vaikka olen kiinnostunut politiikasta ja demokratiasta, koska se on valitsemamme tapa hoitaa yhteisiä asioita, nämä vaalit eivät sytyttäneet. Nyt niissä siirretään kotikuntani ja minunkin maksamilla verorahoilla toteutettavia, suuria asioita muiden kuin tuusulalaisten päätettäviksi. Hyvinvointialueet ottavat kunnista vastuun sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä pelastustoimen järjestämisestä.

En pidä siitä, että enää ei ääneni kuulu edes entisen vertaa ja äänestäjille jää yhä selvemmin vain maksajan rooli. Luulen myös, että tämän hetken valtion ja kuntien velkataakasta sekä muusta ahdingosta menee osa uuden hallintohimmelin syyksi, vaikka niin ei olekaan.

Silti jännitin parin ehdokkaan puolesta, joista toinen oli omasta puolueestani ja toinen ei. Molemmat menivät läpi. Jännitin kyllä monen muunkin äänimäärää, sillä vaalit nostavat esiin yhden pimeistä puolistani. Itsekseni koen aidosti vahingoniloa, kun määrätyt henkilöt eivät mene läpi. Iloni kruunaa, jos varapaikkakin menee sivu suun. Joskus on mukavaa olla mieleltään täydellisen alamittainen ja tunnustaa se. 

Minulla ei ole mitään käsitystä miten thaimaalainen yhteiskunta toimii päätösten osalta. Kuinka kaupunkien päättäjät valitaan ja tekeekö sen ylipäätään asukkaat. Valtion hallinnonkin ymmärrän omalla tavallani. Luulen, että kansa valitsee asioiden hoitajat Suomen kansanedustajien tapaan. Valitut saavat pitää valtansa niin kauan kunnes monta kertaa kahteen leiriin historian aikana jakautunut kansa alkaa surmata toisiaan. Silloin tulee armeija, ottaa vallan ja hoitaa puolustusbudjettinsa kuntoon. Kun jäljellä on vain kytevä hiillos kansan rauhoituttua, palauttaa armeija vallan tavalla tai toisella. Kuningashuoneella on vain mielipidevalta, jonka merkitys riippuu osin siitä kuinka suosittuja he ovat maassaan.

Molemmat maat toimivat kannaltani varsin hyvin eikä minulla ole tarvetta juurikaan arvostella Thaimaan kunngaskuntaa, joka kai on ollut itsenäinen 1200-luvulta saakka. Sitä sen sijaan tekevät rantatuoleissa kokoontuvat rantaparlamentit, jotka tietävät kaiken. Välillä maan kansalaisia haukutaan yksinkertaisiksi, jotka eivät osaa tehdä juuri mitään oikein. Joskus kuuntelen aikani ja joskus kysyn, että kuinkahan täydellisesti vailla järkeä täytyykään sitten olla farangimiehen, joka lankeaa nuoren ja tyhmän thaimaalaisen naisen pauloihin 🤣🤣.