Tänään(kin) on hyvä päivä

Tänään oli Aku Ankan joulukalenterin 8. luukun aukaisun aika. Sieltä paljastui jännittävä tarina kuinka Karhukopla oli riistänyt tavaratalossa joulupukin aseman.

Jos meno on melankolista tai mieli muuten musta, näyttää elämä usein harmaita sävyjä. Tänään ei niin ollut ja aamulenkin kruunasi 7-Elevenin vaaka, joka kertoi sen tai minun kadottaneen jonnekin noin puolitoista kiloa tarpeetonta mukana kantamaani.

Joskus näen Seven Seasinkin harmaassa valossa missä tuo ja tuokin repsottaa. Toisena päivänä näen täkäläisittäin hyvin hoidetun kokonaisuuden, jossa näkyy kuitenkin useamman vuoden käytön jäljet. Jälkimmäinen lienee enemmän totta. 

Kuten eilen lupasin, kävin aamulenkilläni katsomassa naapuritontin teltta-asukasta, mutta hän oli jo lähtenyt jonnekin. Tämä KKM (Kaiken Kannan Mukanani) on luikerrellut sydämeeni ja jos hän myös livenä pysyy paikallaan, ennemmin tai myöhemmin toivon hänestä tulevan jonkinlainen, ehkä outokin ystäväni. Joka tapauksessa välitän ja autan omalla, mitättömällä tavallani ja ajattelen, että koirien sijaan nyt on ihmisen auttamisen aika. 

Koiria tapaan vajaan kolmen kilometrin lenkilläni puolentusinassa paikassa reilun tusinan. Osa kävelee kappaleen matkaa mukanani, osalle kelpaa lahjontapussini antimet ja osalle ei. Osaa rapsutan otsasta ja osa ei päästä paria metriä lähemmäs ja vain yksi on kytketty ihmisen tekemiin kahleisiin. Yhteistä kaikille on, että yksikään ei enää hauku minua tai osoita muutakaan vihamielisyyttä. Minulle se on koiran ja ihmisen harmoniaa ja sitä, että meille kaikille on tilaa, jos on halua ja sydäntä siihen.

Oikein iloinen asia oli, että Second Roadin eli Kakkoskadun vaatimaton ruokapaikka oli ottanut luukut kaltereineen ikkuna-aukoista ja paikalle oli ilmestynyt remonttimiehiä. Joku heistä oli kasvoiltaan tuttu, joten voi olla, että entinen yrittäjä palaa takaisin. Ehkä hänen mukanaan palaa myös pieni tyttö, joka joka aamu toi lelunsa pöytääni hyväksyttyään minut ystäväkseen.

Ehkä hyvä mieleni sai minut huomaanaan myös varpuset ja ruokkimaan niitä koiranruualla 7-Elevenin portailla Soda Wateria juodessani. Siinä hetkessä ajattelin, että yksi niistä on pieni, taivaasta tullut veli, joka sai Päiviksen itkemään 😢 jouluaamuna kauan sitten.