Pattaya Suomi-Seura

Aikoinaan asuin Päiviksen kanssa monta vuotta Seuran tilojen ylimmässä kerroksessa ollessani varapuheenjohtajana. Seinän takana asui Fon ja puheenjohtaja Risto Nyman. Teimme Soi Welcomille kotimme Riston pyynnöstä, sillä tarvittiin vuokranmaksajia, jotta alemmat kerrokset saatiin jäsenistön käyttöön.

Sekin oli hyvää aikaa ja yksi oiva tapa kantaa yhteiskuntavastuuta. Äänenpainot voimistuivat kuitenkin omista tiloista, sillä kaikki jäsenmaksut menivät vuokriin. Tiloja minäkin etsin yksin ja muiden kanssa, mikä ei varattomalle yhdistykselle ollut helppo tehtävä. Kunnes törmäsimme Juha Timoseen, joka oli valmis kuuntelemaan rahatonta Seuraa. Siksi uudet tilat ovat siellä missä nyt ovat. Voi olla, että osin Covid-19 sai aikaan myös sen, että ilman Timosen joustamisia, ei oltaisi ehkä enää missään.

Tätä pohdin, kun muistin, että reipas kaksi vuotta sitten hipsin maksamaan jäsenmaksua ja kysyin paljonko tiloista on velkaa. Vastaukseksi sain, että paljon ja siinä kaikki. Jäi maku, ettei ole hyvä asia, jos jäsenistö kokee, että heitä tai meitä ei tarvita silloin, kun ehkä eniten tarvittaisiin.

Alussa nimittäin oli tarkoitus, että me kaikki omistamme tilat yhdessä. Sen vuoksi myytiin 100 euron osakkeita ja Seura olisi jäsenten tiloissa vuokralaisena. Mekin, Päivis ja minä ostimme pari kappaletta. Syystä tai toisesta kauppa ei käynyt ja käytännössä Seuran vastuulle jäi paljon velkaa. Valmiiksi ei ole tullut myytyjen osakkeiden osalta osakasrekisterikään, joka sekin on huono asia. 

Kun osakkuuksia myytiin, kuului siihen rajoittamaton saunan ja allasosaston käyttöoikeus. Nyt se ei ole enää näin, vaan puheenjohtajan kasvojentunnistuksella aukeaa lukot katolle kello 18 tiistaisin ja perjantaisin. Oletan, että arvostamalla aiemmin tehtyä vastuunkantoa toisinkin voisi olla. 

Mutta vaikka suomalaiseen tapaan marmatankin, on jäsenten yhteinen yhdistys hieno asia. Toivon mahdollisimman monen kantavan omalla tavallaan vastuuta, jotta saisimme pitää Seuran alati vähenevästä jäsenmäärästä huolimatta.

Itseltäni ei ole unohtunut yöllinen viranomaisen puhelinsoitto. Varjoisalta kujalta oli löytynyt suomalainen kuolleena ja taskussa oli vain luottokortin kokoinen pahvilappu. Se oli Pattaya Suomi-Seuran jäsenkortti. Se riitti löytämään omaiset ja minulle syyksi maksaa jäsenmaksuni niin kauan, kun täällä ylipäätään olen jotain maksamassa.