Osaomistuskulkuneuvona Zoomer

Eilen illalla räpsähti kämmenenkokoiseen älylaitteeseeni viesti, että viikon skootteriklinikalla ollut Päiviksen Zoomer on viimein menoa vailla valmis. Outoa sinällään, että farangit tai ainakin suomalaiset sanovat kevytmoottoripyöriä Thaimaassa mopoiksi. Syytä en tiedä, sillä luulen, että paikalliset eivät edes tiedä mikä on mopo tai mopedi.

Joka tapauksessa aamulla suuntasin askeleeni neljän kilometrin päässä olevalle korjaamolle ja siellähän se kiilteli kadun reunassa pestynä ikään kuin uusi. Lostavasta palvelusta tuli hyvä mieli, sillä en ollut edes pyytänyt minkään sortin puhdistusta.

Kun nyt sitten viimein pääsin liikkeelle omin voimin jalkapatikkaa ripeämmin, suuntasin ensimmäisenä tapaamaan kuvan Sweetheart-koiraa, jonka Päiviksen kanssa aikoinaan pelastimme pienen pienenä pentuna varmalta kuolemalta. Niin varmalta, että sen antoi eläinlääkäri  röntgenkuvien ja muiden tutkimusten perusteella. Mutta se selvisi ja on viettänyt jo monta onnellista vuotta mopotaksiaseman koirana. Sweetheart muisti yhä minut kuin eilisen hännän vatkatessa 7-Elevin pihan betoniin. 

Olen siis nyt Päiviksen, noin 4000 kilometriä ajetun ja viisi vuotta vanhan skootterin osaomistaja. Se tuntuu mukavalta ja nyt pääsen ajelemaan mutkattomasti sinne tänne. Harrikan lähdettyä uuteen kotiin Päiviksen pyörä on niin ketterä ja kevyt, joten välillä tuntuu kuin se mahtisi käsi- tai olkalaukkuuni.

Sen avulla on helppo lähteä esimerkiksi Pattaya Suomi-Seuralle ja tilojen osaomistajana vaikka katolle saunomaan ja ihailemaan siellä olevan uima-altaan reunalle auringonlaskua Siaminlahden toiselle puolelle. Tänään taidan mennä Seuralle hernekeitolle ja ostaa huomiseen aamukaffepöytään pari räiskälettä.