Mustaa riisiä ja mustia pilviä

Tänään on osaomistuskoira Niilon nimipäivä. Taitaa olla kymmenes tai yhdestoista. Joka tapauksessa se tuntee nimensä, mutta osoittaa sen vain silloin, kun itse haluaa. Paljon onnea tai ainakin jotain hauskaa Niilo. Toivottavasti muut osaomistajat ja palvelijasi siellä Suomessa juhlistavat merkkipäivääsi.

Eilen soitti tämän reissun uusi, suomalaistunut iranilaisystäväni, joka on syntynyt Persiassa shaahin aikaan. Hän kysyi, että tulenko syömään mustaa riisiä kiinni olevan Seven Seasin ravintolan ulkopöytään, jos hänen thaimaalainen vaimonsa tekee aterian ja kattaa pöydän. Sanoin, että kiitos mielelläni, vaikken ollut koskaan kuullut oudon värisestä riisistä yhtään mitään.

Piti googlata ja kyllä vain, sellaista on olemassa ja muihin riiseihin nähden kallistakin vielä. Rouvan tekemä ruoka oli erittäin hyvää, joka johtui raaka-aineista tai tekijästä tai molemmista. Joka tapauksessa musta riisi on aitoa terveysruokaa, jonka laitan Tyttö Hyttysen jyrsimän korvalehteni taakse lähempää tutustumista varten. 

En tiedä onko turistikadolla kuinka paljon merkitystä sen kanssa, että koen ja havaitsen köyhyyden lisääntyneen paikallisten keskuudessa Jomtienilla. Taas tänä aamuna oli vakiolenkkini varrelle ilmestynyt uusi yösija, tällä kertaa naisen. Annoin muutaman kymmenen bahtia, jolla hän saa ehkä pienen, hieman paremman tuokion. 

Vähän pitää ottaa takaisin eilistä väittämää, kun sanoin jonkun nostaneen Päiviksen Zoomer-pyörää etuvilkkujen varsista. Soittivat nimittäin verstaalta, että nyt oli toinen takavilkku tippunut yön aikana omia aikojaan ja toinenkin heiluu. Ehkä ne olivat vain haurastuneet ilman sylttytehdastakin. Kalliita eivät uudet kuitenkaan olleet, 200 bahtia tsipale. 

Tänään on Niilon päivän lisäksi kotimaani Itsenäisyyspäivä. Ehkä mieleni sopukoissa sillä on nyt minulle merkitystä enemmän kuin koskaan ennen. En nimittäin koko eloni aikana ole osannut edes kuvitella, että itsenäisyyttämme voisi joku uhata. Nyt ajattelen toisin, kun pienessä maailmassani seuraan isojen maiden uhoa. Hämmästykseni oli suuri enkä osaa vieläkään käsittää kuinka Venäjä vaan meni ja otti Ukrainalta Krimin niemimaan muun maailman siihen puuttumatta.

Nyt tiedotusvälineet sanovat Venäjän keskittäneen parisataatuhatta miestä Ukrainan rajalle, joidenkin mennessä ennustuksineen vielä pitemmälle. Sanovat Venäjän hyökkäävän ensi vuonna. Perusteitakin tällä kaikelle olen lukenut. Mitä enemmän luen, sitä ahdistuneemmaksi tulen, vaikka sillä ei itseni lisäksi ole kenellekään muulle mitään merkitystä. Mutta en tarvitse edes mielikuvitusta, käsittääkseni miten Venäjän perustelut Ukrainan osalta istuvat Suomen suuriruhtinaskuntaan. Ehkä nyt tarvitsemme uusia hävittäjiä enemmän kuin koskaan aiemmin rauhan aikana.