Joulu on jo ovella

Joulu sijoittuu joulukuun loppuun ja se on vanha, yleinen juhla eri puolilla maailmaa. Kristityt viettävät sitä Jeesuksen syntymän muistoksi ja useissa maissa joulupukin hahmo, joululahjat ja yhdessäolo ovat keskeinen osa joulua. Suomalaisia perinteitä ovat esimerkiksi sauna, joulukirkko, jouluruoka, lahjat, joulukuusi ja joulumusiikki.

Joulupukista löytää helposti ilman joulumieltä vain kaupallisen ukkelin, mutta perinteisemmällä mielellä siitä löytää Pyhän Nikolauksen lahjoineen. Sen myötä voi eteen tulla myös vaikkapa entinen suurkirkko eli Helsingin Nikolainkirkko, joka lienee nykyisin tuomiokirkko.

Lahjat ovat liittyneet aina jouluun, joten puhuttaessa kaupallisesta joulusta, siihen tarvitaan muutakin. Ehkä Thaimaassa voisi oikeutetummin puhua kaupallisuudesta, sillä täällä ei kansa kulje kristinuskon Vapahtajaa seuraten, vaan tienviittoja on pystytellyt jo kauan ennen Jeesuksen syntymää Buddha. Muitakin eroja miehillä on. Toinen sanoi olevansa Jumalan poika ja toinen kertoi olevansa vain ihminen.

Meillä ja minulla on monena vuotena ollut Thaimaassa tapana laittaa pienen katutason parvekkeemme pöydälle, keinonurmen reunalle muovikuusi valoineen. Eilen seurasin sitä ikkunan takaa hämärtyvässä illassa, kun sen värilliset tähdet kirkastuivat yön saapuessa. Viimein joka puolella oli pimeää ja vain pienen kuusemme valot tuikkivat. Ne muistuttavat minua joulusta, ei 1. adventista, vaan joulukuun alusta loppiaiseen saakka. 

Mutta joulu näkyy täälläkin varsinkin siellä missä on turisteja. Sen avulla myydään matkailijoille kaupallista joulumieltä ja tavaraa, josta siitäkin kaikesta pidän. Suomalaiset järjestävät joulukirkkoja, joululauluiltoja ja muitakin tilaisuuksia, mitkä ovat varsin suosittuja. Minäkin olen niihin silloin tällöin osallistunut. Kuten myös jouluaterialle, joita löytyy esimerkiksi Pattaya Suomi-Seuralta sekä monesta suomalaisesta ravintolasta.

Monena vuonna yksinäisyyteni korostuu jouluna ja mieleni on haikeutta täynnä. Vaikka olen saanut elämältä valtavasti, en osaa olla täysin tyytyväinen. Sydämessäni vaeltaa, ei Repe Helismaan Musta kissa, vaan vailla ihmiskotia oleva kadun koira, joka ei kuitenkaan voi täyttää ihmisen rakkauden kaipuuta. Monesti koen, että sieluni syvintä orpoutta en osaa jakaa, selittää enkä täyttää kenenkään kanssa.