Arkipäivän täytteitä

Suhteellisen uskollinen lenkkikaverini Pentti Peltiseppä soittaa noin lähiliikennevaloista joka aamu neljän minuutin tarkkudella klo 8.10. Viesti on aina sama, "vaatteita päälle ja Seven Seasin rautaveräjälle, nyt mennään". Yleensä olen siellä jo silloin vaihtamassa kuulumisia Allaskoiran sukulaisen tai Owen Chihuahuan kanssa.

Pentti oli iskenyt silmänsä viihtyisän näköisen majatalon tai vastaavan alakertaan, jotta saisimmeko sieltä aamulenkkipalaa. Pari, kolme kertaa se oli kiinni ja kun se viimein avasi ovensa, ei boss ollut vielä saapunut, sillä vasta hänen ilmestyttyä maisemiin alkaa talo tarjoilla ruokaa.

Eilen viimein oli sen aika, jota jännityksellä odotimme terassin pöydässä. Kun aamiaiset tuotiin eteemme, yllätyimme myönteisesti. Henkilökunta oli ystävällistä ja kaikki oli tuoretta. Syödessämme arvuuttelimme hintaa, sillä aamupala oli monipuolisempi halpana pitämämme, aiemman kantapaikkamme 100 bahtin breakfastiin. Jos kaikki on jatkossa samalla mallilla, löysimme uuden aamun pysähdyspaikan, kun hintakin oli yhden bahtin 😂 matalampi. 

Päivällä söin hyryläläisen kaverini kanssa, jonka pikkuveljen tunsin jo yli puolivuosisataa sitten. Joskin lukuvirheen vuoksi ruoka-annos vaihtui lihamakaronilaatikosta joulun rääppiäisiksi oikein hyvään kinkkulautaseen. Sitä jäin hieman pohtimaan, kun samassa paikassa jo toisen kerran puuttui vaihtorahoista 100 bahtia, joka toki palautettiin huomautukseni jälkeen hymyssä suin. Että onko kyseessä ajoittain toistuva, ehkä harkittu vahinko ja jos kyllä, niin miten lienee muun rehellisyyden laita.

Minua kohtaan Thaimaa on kuitenkin näyttäytynyt varsin rehellisenä maana, josta olen saanut muutenkin hyvän kuvan. Ehkä paremman kuin Suomesta. Toki täälläkin on itselleni ja Päiviksen kanssakin tapahtunut asioita, joita en muistele hymyssä suin, mutta niin on käynyt myös kotimaassa.

100 bahtin virhe ei hyvää mieltäni muuksi muuttanut, joten lähdin aikani kuluksi ja jalkojeni iloksi etsimään iltapäivällä lenkkitossuja. Niitä todella löytyy tavaratalo Lotuksen vieressä olevista monista kenkäkaupoista ja urheilutarvikeliikkeistä lähes joka lähtöön, juoksuun sekä kävelyyn. Vaan ei minulle, joten täytyy harkita lisää ja kääntää mahdollisesti mielen liikkeitä uuteen asentoon. Ehkä tossujen tärkeimmän ominaisuuden ei ole syytä ollakaan ulkonäkö?

Lotuksesta oli joku ostanut kaikki alkoholittomat oluet, joten jäin niitäkin paitsi. Kotimatkalla päätin poiketa ravintola Helmeen jano- ja  lohtujuomalle, sillä tiesin Petellä olevat Heinekenin 0-prosenttista. Samalla tulin kysyneeksi mistä hän on kyseiset virvokkeet hankkinut. Vastauksen ansiosta kävin ostamassa vastapäisestä 7-Elevenistä kaikki mitä oli jäljellä, 5 pulloa 🍻 ja yhden tölkin.