Toisten rakkauden säätäjät, osa 3

Blogini rakkauden säätäjistä piti päättyä eiliseen, mutta sain palautteen Facebooksivuilleni. Siellä lukija kirjoitti, että unohdin naiset, joilla on huomattavastikin nuorempi miesystävä tai puoliso. Vastasin, etten unohtanut, vaan silmiini ei ole sattunut juuri kenenkään arvostelua näistä rakkauksista. Osaan kyllä kuvitella tai oikeastaan tiedän, että omista lapsista varsinkin näitäkin säätäjiä löytyy. 

Joka tapauksessa jatkoin palautteen antajalle, että voinhan kirjoittaa esimerkiksi iäkkäistä leskirouvista Kanariansaarilla, jotka "ostavat" vähintään koko loman ajaksi Afrikasta puolilaittomasti tulleen tummaihoisen nuoren miehen yö- ja päiväseurakseen. He sanovat, että "oma puoliso ei koskenut edes tikulla vuosikymmeniin, mutta nyt se on kuollut. Hän jätti kuitenkin ison tukun rahaa ja nyt minä nautin elämästä". Tämän jälkeen palautteen antaja poisti kysymyksensä sekä sen mukana vastaukseni 😂. 

Mutta säätäjiä on muitakin. Vanhempani kuuluivat siihen ikäluokkaan, jolloin oli enemmän tärkeää, että tytär naitaisiin rikkaaseen taloon. Toivottiin myötäjäisiä ja niin edelleen. Vanhoissa suomalaisissa elokuvissakin on paljon tarinoita, jossa nuoret taistelevat rakkautensa puolesta vanhempiaan vastaan.

Ehkä kuninkaallisissa ja siniverisissä on nykyisinkin aika iso merkitys vanhemmilla tai koko suvulla kuka nai kenetkin. Mutta sielläkin joskus rakkaus voittaa. Jotta kuningatar Elisabethista tuli kuningatar, täytyi prinssi Edwardin luopua kruunusta voidakseen naida kaksi kertaa aiemmin eronneen rakkaansa. Oma lukunsa on kruununperijä Charles, joka ehkä nai Dianan saadakseen joskus kruunun, vaikka rakasti koko ajan toisen miehen vaimoa, Camillaa. Aivan juuri Japanin prinsessakin luopui asemastaan ja isosta kasasta rahaa naidakseen taviksen.

Minulle rakkaus on iso asia ja tiedostan siitä monia muotoja. Sisariani, äitiä ja isääni sekä lapsia ylipäätään rakastan aivan erilaisilla rakkauksilla kuin vaimojani. Eläinrakkaus on sekin oma lukunsa, joka on minulle hyvin tärkeä. Vain harvoin olen itkenyt ihmisen haudalla enemmän kuin kissani tai koirani viimeisen leposijan äärellä. 

Rakkauksiani ja niiden määrää säätelee jokin sisälläni, josta en ole kärryillä. Ehkä juuri nämä sisäiset rakkauden säätäjät ovat aiheuttaneet elämäni suurimmat surut ja kaipaukset, sillä samat tekijät säätelevät muidenkin rakkauksia. Voi käydä niinkin, että eräänä päivänä huomaa jonkun rakastamansa ihmisen rakkauden kadonneen omasta elämästä 😢.

Merkillistä sanon minä, sillä yhdenkään koirani rakkaus ei ole päättynyt kuin kuolemaan. Jos tätä jollekin yritän selittää, sanoo mielestään kaiken rakkaudesta tietävä, että eihän se olekaan rakkautta, vaan kiintymystä.