Kun mies tulee tiettyyn ikään

"Kauheessa kiireessä Kaamasen tiellä lähteellä Masa joi kauhasta. Sillä sen täytyi taas kapseli niellä, kun vaivasi niin eturauhasta.

Matsonni lausui on lahonnut kölisi, ikämiesryhmä tää pirssissä mölisi. Sitten jo mentiin ja penkka vaan pölisi matkalla pohjoiseen.

Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin ei sillä pelaa mikään. Sen näkee peilistä, on kaikki eilistä jo vaan me kimpassa tuumattiin."

Junnu Vainon biisistä nousi aika poru ja paljon keskustelua, josta Wikipedia kirjoittaa alla olevan linkin takana mukavasti:

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Matkalla_pohjoiseen 

Kappale julkaistiin kauan sitten eikä se koskettanut henkilökohtaisesti minua mitenkään. Olin 31-vuotias ja vasta opettelemassa elämistä maailmassa, jossa en tiedäkään kaikkea. Vuosi aiemmin olin nimittäin tehnyt päätöksen, joka mahdollisti, että nyt, 40 vuotta myöhemmin olen ylipäätään kirjoittamassa. Tein pesäeron reippaan vuosikymmenen elämääni hallinneesta kuningas alkoholista ja jatkoin itsenäistymistäni siitä mihin se jäi murrosikäisenä tai ennen sitä.

Tänään 71-vuotiaana laulun sanat ovat itselleni henkilökohtaisuutta täynnä, vaikka lääkkeitteni joukossa ei eturauhasvaivaan pilleriä olekaan. Silti vitamiineineen ja allergialääkkeinen määrä on tasan tusina enkä enää elvistele otetuilla ryypyillä. 

Huomaan itsessäni monet vuosien varrella tulleet muutokset. Näkö ja kuulo ovat huonontuneet, jalka eikä mikään muukaan nouse enää yhtä kepeästi. Vain lapsena käymäni koulun juhlasalin katto oli tullut 60 vuoden aikana lähemmäs. Mutta vaikka kapusin sen yläpuolelle katsomaan, ei siellä ollut välikattoa. Ehkä se vain näytti olevan korkeammalla pienen natiaisen silmissä.

Korvien välissä, omalla lyhyellä pururadallani on tapahtunut paljon tai peräti eniten muutoksia, vaikka niitä huomaan vähiten. Pidän itseäni yhtä omituisena kuin ennenkin ja teen yhtä paljon virheitä tai ainakin vääriksi valinnoiksi osoittautuvia ratkaisuja. 

Mielikuvituksissani en huomaa juuri muutoksia. Niissä lennän linnun lailla edelleen, kaikki pitävät minusta, myös minä itse ja niin edelleen. Mielikuvitusmaailmassani on muitakin alueita, joiden toivoisin olevan totta tässä ja nyt. Toivoisin, että kaikki olisivat onnellisia ja kaikilla olisi kaikki hyvin. Näin ei ole kenenkään kohdalla ja joskus se on surullista. En pysy aina siivilläni, vain harva pitää minusta ja lähes kaikille olen pelkkää ilmaa, jos sitäkään. Kun joskus matkaan Repe Helismaan, Tapsa Rautavaaran ja Ontuvan Erikssonin viereen ahtaalle portille, toivon sieluni lentävän sinne vapaana kuin taivaan lintu.