Muuttamisen vimma

Tein monen kymmenen vuoden siivun päihdetyötä. Koko ajan siihen kuului päihdetyön kohteen elämän ja  -tapojen muuttaminen. Jos ei niin tehnyt, ei oikeastaan voinut edes olla päihdetyöntekijä. Jos teki työtä sydämellään, oli oltava muuttamisen vimma. Yritin tehdä päihteetöntä elämää houkuttelevammaksi ja viinan kanssa eloa luotaantyöntäväksi. 

Osaltani tätä kauppasin myös läheisilleni. Sitä markkinoin pojakseni tulleelle Markollekin, jonka vuoteen vieressä usein yhdessä iltaisin huokaisimme jonnekin ylös mieltämme painavista asioista. Monesti pyynnön kohteena oli Ärsi, joka murtautui kotiimmekin. Jostain arvoitukseksi jääneestä syystä hän oli Markolle hyvin rakas. Iltaisin lapsen vuoteessaan hän pyysi kädet yhteen liitettynä, että Jeesus ottaisi Ärsiltä viinanhimon pois.

Niin ei koskaan tapahtunut emmekä tulleet kuulluksi haluamallamme tavalla. Vaan sen sijaan yhtenä aamuna kuulimme Ärsin kuolleen yön aikana lääkkeisiin ja viinaan. Surullista oli sekin, että hän lähti siskoni kanssa samantapaisella matkalipulla. Ehkä juuri tämänkaltaiset tapahtumat ovat laittaneet minut ajattelemaan, etten ehkä usko Luojaani kuten ihmiset ovat sitä läpi elämäni kaupanneet.

Mutta koska en ole maailman napa, uskon silti maailmankaikkeuden universumeissa olevan jotain minua paljon viisaampaa ja suurempaa. Elän epätietoisuudessa monen lailla, enkä tiedä miksi suuri mysteerini siellä jossakin ei kuule tai toteuta pyyntöjäni haluamallani tavalla. Ehkä niin on tarkoitettukin, sillä emmehän osaa käyttää oikein sitäkään mikä meillä on. Vaan hävitämme Luojan luomaa eläinten, kasvien ja ihmisten elämää yhä kasvavalla vimmalla. Tapamme sodissa sokealla raivolla täysin vieraita lapsia ja aikuisia, joista osa on äitejä sekä isiä. 

Uinuvassa maailmassani olleet ajatukset blogiini herätti eilen etäinen ystäväni, kirjailija Liisa Laukkarinen, joka pitkän ajan jälkeen chattasi ja soitti minulle. Puhuimme kauan ja keskustelumme aiheet löytyivät hänen kahdesta kirjastaan; Veli ja Juomisen pakko, joista googlaamalla löytyy tietoa lisää. Tarinoidessamme entisestä ajasta esitin ehkä eniten itselleni kysymyksen: "Mitä on ehdoton rakkaus? Pitääkö se sisällään muuttamisen vimman vai toisen täydellistä hyväksymistä elämineen sellaisena kuin hän elämäänsä elää ja sanoo elävänsä vain juodessaan?"

Kaikkien isien päivä on huomenna ja luulen silloin kirjoittavani miltä tuntuu kokea olevansa lapseton isä.